torstaina, elokuuta 30, 2007

Kaksikymmentä sanaa


ei enempää nyt
ehdottomasti ei ja
jos hetkestä puhutaan
tuskin kahta sanaa
on sanottavana mulla
se on helpotus,
senkin keltanokka

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Keltanokkia pikku lammessa vähän alle sata. Metsästäjiä paossa lähes keskellä kylää.

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Joskus täytyy sanoa ei. Huvittava, viehättävä runo, varsinkin tuo loppu.

SusuPetal kirjoitti...

Ei.

Ei se ole helppo sanoa. Ei.

Mutta se on vaan opittava sanomaan. Keltanokkienkin.

sivuaskel kirjoitti...

Helanes, sorsaparat piileksivät henkensä kaupalla meidänkin mökkirannassa.

Araneida, viime aikoina on kirjoittaminen ja sanat olleet vähissä. Kakskyt sanaa aiheena sopi mulle hyvin vaikka en mitään erityistä aikaan saanutkaan.

Susupetal, keltanokat osaavat ehkä ein sanomisen paremmin kuin me iäkkäämmät pöhköpäät.

Allyalias kirjoitti...

Ei on aina kyllä jollekin. Esimerkiksi itselle. Siis kaikki sanomaan kylläkylläkyllä eieiei. Ei uskoisi, että sinulla on sanat vähissä!

Salka kirjoitti...

Eikä sen vähempää.

Anonyymi kirjoitti...

Hiljaisuus on joskus hyväksi.

sinipelto kirjoitti...

Hyvä että helpottaa että sanotuksi saa, ettei sanottavaksi ehkä kahta sanaakaan.

Hiljaisuuden puhuessa sanat kyllä odottavat... :)

sivuaskel kirjoitti...

Allyalias, kyllä mulla on sanat vähissä, oikeastaan niitä ei ole ollenkaan.

Salka, vähemmän on joskus enemmän.

Genoveeva, samaa mieltä olen, vaikka jotenkin neuvoton olo - nimenomaan kirjoittamisen kanssa. Ajanpuute ahdistaa. Ei löydy aikaa asioille, joille haluaisi.

Sinipelto, kaipa ne jossain piileksien odottavat, sanat. :)

Anonyymi kirjoitti...

Joskus voi olla niin uuvuksissa ettei jaksa edes sitä yhtä sanaa. Joskus ennen vanhaan muistan, kuinka koulussa laturetkellä testattiin pienten koululaisten jaksamista. Piti sanoa kissa. Jos ei jaksanut sitten oli aivan poikki. Tuossa tilanteessa levon hetki kullan kallis.

sivuaskel kirjoitti...

Ihana kommentti, kiitos, Mehtäsielu!