ei enempää nyt
ehdottomasti ei ja
jos hetkestä puhutaan
tuskin kahta sanaa
on sanottavana mulla
se on helpotus,
senkin keltanokka
ehdottomasti ei ja
jos hetkestä puhutaan
tuskin kahta sanaa
on sanottavana mulla
se on helpotus,
senkin keltanokka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Keltanokkia pikku lammessa vähän alle sata. Metsästäjiä paossa lähes keskellä kylää.
Joskus täytyy sanoa ei. Huvittava, viehättävä runo, varsinkin tuo loppu.
Ei.
Ei se ole helppo sanoa. Ei.
Mutta se on vaan opittava sanomaan. Keltanokkienkin.
Helanes, sorsaparat piileksivät henkensä kaupalla meidänkin mökkirannassa.
Araneida, viime aikoina on kirjoittaminen ja sanat olleet vähissä. Kakskyt sanaa aiheena sopi mulle hyvin vaikka en mitään erityistä aikaan saanutkaan.
Susupetal, keltanokat osaavat ehkä ein sanomisen paremmin kuin me iäkkäämmät pöhköpäät.
Ei on aina kyllä jollekin. Esimerkiksi itselle. Siis kaikki sanomaan kylläkylläkyllä eieiei. Ei uskoisi, että sinulla on sanat vähissä!
Eikä sen vähempää.
Hiljaisuus on joskus hyväksi.
Hyvä että helpottaa että sanotuksi saa, ettei sanottavaksi ehkä kahta sanaakaan.
Hiljaisuuden puhuessa sanat kyllä odottavat... :)
Allyalias, kyllä mulla on sanat vähissä, oikeastaan niitä ei ole ollenkaan.
Salka, vähemmän on joskus enemmän.
Genoveeva, samaa mieltä olen, vaikka jotenkin neuvoton olo - nimenomaan kirjoittamisen kanssa. Ajanpuute ahdistaa. Ei löydy aikaa asioille, joille haluaisi.
Sinipelto, kaipa ne jossain piileksien odottavat, sanat. :)
Joskus voi olla niin uuvuksissa ettei jaksa edes sitä yhtä sanaa. Joskus ennen vanhaan muistan, kuinka koulussa laturetkellä testattiin pienten koululaisten jaksamista. Piti sanoa kissa. Jos ei jaksanut sitten oli aivan poikki. Tuossa tilanteessa levon hetki kullan kallis.
Ihana kommentti, kiitos, Mehtäsielu!
Lähetä kommentti