  |   |
Seurasin kolmannen nupun aukeamista 10.8.07
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogiarkisto
-
►
2010
(2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2009
(40)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2008
(137)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (22)
- ► helmikuuta (17)
- ► tammikuuta (25)
-
▼
2007
(246)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (18)
-
▼
elokuuta
(22)
- Kaksikymmentä sanaa
- en jaksa ajatellaen kirjoittaaen lukeaen kommentoi...
- Puuttuvat sanat
- Porkkanapersoonat
- mies tuumasion tässä surkeassa maailmassa sentäänt...
- Uni
- pikajuna on vaihtunut luotijunaksimatkalla kesästä...
- Vihreä tähti
- tämä maailma ei katso suoraan silmiinsen kädenpuri...
- Takakansiteksti
- Huputitihuputiti
- tuli tuli & savu
- Aika - ainoa mitä sinulla on
- Passiflora paljastaa salaisuutensa
- Freesiä fisua?
- Kirjoittamista konditionaalissa
- Passifloran parempi elämä
- Terveiset mökiltä
- Kesäyö
- Lehtimehua ja koivuvihtoja
- Onni
- Kirjaimet eivät tule
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (31)
- ► huhtikuuta (19)
- ► maaliskuuta (29)
- ► helmikuuta (27)
- ► tammikuuta (31)
-
►
2006
(260)
- ► joulukuuta (28)
- ► marraskuuta (31)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (29)
- ► huhtikuuta (32)
- ► maaliskuuta (8)
32 kommenttia:
Vau, kannatti seurata! Kaunista!
Susupetal, oli hieno kokemus kun vaan malttoi sarjakuva-asetuksella räpsiä...passifloran kukka avautuu nopeasti, räpsähtämällä :)
Fantastista! Minä tosin kuvittelin, että nuppu aukeaa hitaasti.
Huimaa -ja mikä mielikuvituksellinen kukka!
Mahtavaa! Mistä tiesit, milloin se aukeaa?
Olen yhden kerran seurannut yönkuningattaren kukan avautumista. Sekin oli mieleenjäävä kokemus.
Aivan upea kokonaisuus. Että osaakin olla kaunista!
Obeesia, hidas vaihe on se kun tekee nuppua, mutta kun lähtee aukeamaan, niin uloimpien lehtien auettua se räpsäyttelee lehden tai pari kerrallaan todella nopeasti.
Olivian, niin se on, en väsy ihmettelemään että sen nupun sisällä on valmis, monivaiheinen ja värinen propelikukka. Mutta luonto on ihmeellinen. Niinhän ihmisen vatsastakin syntyy valmis ihminen! Ihmeistä suurin.
Katriina, olen oppinut "lukemaan" kukkaa :) kun nuppu on kasvanut isoksi ja nupun suu on hieman avautunut vaaleaksi, sitten terälehdet alkavat pullistua, rakoilla ja sisältä pilkottaa sinistä...ja sitten onkin aukeamisen aika!
Liisa, varmasti mieliinpainuva kokemus. Passiflorakin sulkee avautuneen kukkansa vuorokauden sisällä ja sitten on uuden kaunottaren vuoro syntyä.
Allyalias, oli mainio saada eri vaiheet kameralle. Sarajakuvauksella niitä tuli paljon ja valitsin tähän oleellisimmat hetket.
Vau, mitä kuvia! =) Oma yönkuningattareni ei ole koskaan tehnyt nupun nuppua, mutta ehkä se on liian nuori, vasta muutamia vuosia, olen itse kasvattanut sen pistokkaasta, ja sekin on jo hienoa, nähdä miten yhdestä pienestä oksanpalasesta kasvaa hitaasti moniaalle versoava parimetrinen kasvi. Mutta ehkä sekin vielä joskus kukkii...
Silumiini, kukkienhoito on sielun ja mielen hoitoa - siis pitkäjänteistä puuhaa, mutta paljon iloa tuottavaa!
Tämäkin riutui talvella niin, ettei olis ikinä uskonut sen puhkeavan uuteen kasvuun ja kukintaan yhdestä pienestä oksantyngästä. Maaliskuusta asti se on kasvanut vaihdetussa mullassa ja nyt taitaa tehdä kukan per päivä pitkälle syksyyn.
Mykistyttävä luonnon- ja kauneudennäytelmä. Kasvulla on mahtivoima, kun sille antaa aikaa ja huomiota ja hoivaa.
Ja miten vähästä se jaksoi lähteä liikkeelle. Ja nyt kukoistaa!
Paju, tämän kukan kasvuvoima on ihastuttanut erityisesti! Kunpa me ihmisetkin huonoina hetkinä jaksaisimme aina uskoa elämänvoimaan yhtä intensiivisesti ja koettelemusten jälkeen voisimme samalla tavalla kukoistaa!
Hieno kuvasarja!
Kaunis ja ihmeen moni-ilmeinen ja muuntuva ilmestys, jopa värit vaihtuvat yhtenään! Jos tuo avautuminen tapahtui nopeasti, niin kuinkahan nopeasti? Tunnissa koko prosessi ohi, vai jo minuuteissä?
Kiitos Tuima, enpä olekaan ennen päässyt kuvaamaan hetki hetkeltä kukan avautumista.
Kutuharju, nuppu avautuu kukaksi n. 15 minuutissa, mutta loppuvaihe on nopea, sillä sisimmät terälehdet avautuvat räpsähdellen sekunneissa ja jopa sen osissa. Sisus on kuin kokoontaitettu "lelu", joka oikaisee itse itsensä oikeaan asentoon. Mielenkiintoinen tapaus kerrassaan! :)
Aivan ihana kuvasarja ihmeelisestä kukasta.
Ihmeellinen kukka, totta tosiaan - nautin siitä kovasti. Kiitos, Maijamuru!
Tämä teki minuunkin vaikutuksen. Kas kummaa on oikea vertaus tässä. Luonnon oma taidenäyttely!
Aivan upea kuasarja. VAUTSI!
Ja kuvaus onnistunut loistavasti. Ja kuvasarjan toteutus on myös upea.
Loistavaa!
Hämmästyttävää... voiko sellaista olla olemassa...
Suorastaan ihmeellistä, kaunista!
Kiitos ihastuttavasta kokemuksesta!
Ihana sarja, kiitos!
Hieno ajoitus kukalta: juuri tähän haasteeseen.
Passifloora.. ei sano mulle mitään. Kas kummaa, mikähän sekin on.. voiko sen syödä? ;-)
Kiitos, Elegia. Jäljittelemätöntä taidetta ainakin! :)
Alastalo, ylistysvirttä ei ole helppo kuunnella :) Kiitos, tyytyväinen olen otoksiini ja kokemuksena se oli kiehtova myös!
Piki, maailma on ihmeitä pullollaan.
Savisuti, kiitos! Mukava kun täällä käy uusia tuttavuuksia!
Sari, kiitos käynnistäsi!
Leenukka, lämmin kiitos!
Helanes; se on muutenkin mainio ajoitusten kanssa; yleensä avautuu kun kukaan ei näe ja sulkee kauniin ja merkillisen kukkansa vuorokauden kukittuaan.
Olli, passiflora on kärsimyskukka (googlettamalla löydät lisätietoa :) Kyllä se tekee hedelmiäkin, jotka ovat herkullisia, paitsi tämän lajikkeen. Viime vuonna teki yhden keltaisen, luumunkokoisen hedelmänkin.
Upeeta, mahtavaa!!
Hilkka, mukava jos täälä löytyi silmän ja mieleniloa!
Olen minä aiemminkin ihastellut ihania kuviasi. Tämä avautumisprosessi sopii kyllä oikein mainiosti tähän haasteeseen. Kiitos Sivuaskel!
Kiitos, Salka! Tuore kukka se ainakin on! Elämys kuvattavaksi.
Aivan ihana kuvasarja kukasta, jota en aikaisemmin ole nähnytkään. Myös sinun kommenttisi tuosta kukasta on puhuttelevaa, voi kunpa todellakin huonoina hetkinä olisi se uudistumisen ja kasvun ihme itsessäkin yhtä vahvana kuin mintä se luonnossa on. Onneksi on näitä hetkiä, joiden kautta Luojamme saa puhutella ja rohkaista mieliämme.
Kiitos kun jaoit tämän meille:)
Kiitos, käynnistä, Nelmi! Luonto osaa pitää itsestään huolta, levätä ja kukoistaa luonnolliseen tahtiinsa. Tulisikohan kukista itserakkaita ja ylpeitä jos ne tietäisivät miten paljon me niitä ihastelemme.
Lähetä kommentti