Kärsimyskukan talviset piinaviikot...
... vaihtuivat elämäntoivoon maaliskuussa.
Elokuun 6. päivä avautui jo toinen kukka...
.... ja nuppuja on odottamassa parikymmentä.Kukkaan liittyy paljon tunnemuistoja.
Sain passifloran äitienpäivälahjaksi tyttäriltäni 14.5.2006.
Olin juuri palannut sairaalasta,
jossa mies oli pari päivää aiemmin ollut isossa operaatiossa.
Silloin elämä oli silmuissa, pienissä hetkissä kerrallaan.
Kiitos, äitin Murut.
4 kommenttia:
Onpa muodonmuutos! Sitkeyttä, juuri sitä!
Oih...
Aina tuo kukka osaa yllättää...=)
Elämä voittaa sittenkin.
Susupetal, elämää on sielläkin missä ei uskoisikaan!
Hallatar, passiflora on todella yllätyksellinen ja salaperäinen kukkija. Räpsäyttää kukan kerrallaan ja sulkee sen sitten vuorokauden sisällä. Monimutkainen kukkarakennelma, mutta kukkii vain hetken.
Liisa, luonnonvoimien edessä tuntee olonsa pieneksi. Kukkienkin.
Lähetä kommentti