Jostakin lennähtää mieleeni vanha virsi, lapsena seurapenkissä laulettu : "Taas päivä ajan virtahan taas iäks uppoaa"...
Muistelin eilen Oulussa tapaamaani Ystävää, jolle ajatuksissani kirjoitin kirjettä Ahvenanmaan yläpuolella, pehmeiden pumpulipilvien sisällä.
Lentokoneessa katselin ruudusta, että maanopeus on 860 km tunnissa. Siltä se on tuntunutkin koko alkuviikon. Pää pyörällä istahdan Miehen kattamaan iltakahvipöytään. Olen onnellinen tajutessani taas kerran mikä tässä elämässä on tärkeintä, rakkainta.
"Olisiko sulla hetki aikaa", kysyn itseltäni niinkuin ihmiset työhuoneeni ovenraossa usein.
Illaksi kotiin.
5 kommenttia:
Aika voi kadota hurjassa vauhdissa!
Rauhallista loppuviikkoa:)
Susupetal, kiitos toivotuksesta, sitä toivon minäkin. Rauhallista viikonloppua.
Olin joskus koulutuksessa, jossa norjalainen guru oli edelläni kahvijonossa. Suomalainen tilaisuuden järjestäjä yritti viedä hänet kaikkien edelle sanomalla, että on kiire. Tähän norjalainen rauhallisesti totesi "minulla on aikaa". Niin minullakin. Kuka sen pääoman meiltä pois vie?
Illaksi kotiin: kaunis loppu. Toivottavasti pääset taas rauhalliseen ja rentoon viikonloppuvireeseen.
Anonyymi, just niin. Itse on otettava se aika. Joskus se onnistuu, usein ei.
Katriina, viikonloppuna on aikaa vain itselleni, levolle, sille, mikä eniten huvittaa. Mies meni mökille, minä monen arpomisen jälkeen jäin kaupunkiin. Molempi parempi.
Lähetä kommentti