maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Maanantai , lokakuun puoliväli


Pimeys kietoo pihat ja puut, käperryttää alkuasentoon.
Mielen tila on tarkkarajaisempi.
Ajatukset tulevat lähemmäksi.
Sinä minua.

10 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Oi, tämä ajatelma saa haluamaan takaisin sänkyyn, vaan ei... mukavaa maanantaita, Sivuaskel.

Allyalias kirjoitti...

Pimeyden ja talven myötä myös me ihmiset laskeudumme hiljaisuuteen. Kaunista on.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Susupetal :)

Allyalias, käpertyminen tekee hyvää(kin) :)

silumiini kirjoitti...

Niin kuvaava teksti! Syksyllä kun pimeys laskeutuu, suuntautuu mieli syvemmälle sisäänpäin ja joskus se on hyvä, joskus se on luovaa, mutta toisinaan hiipii mieleen myös kaipaus, taakse jääneet ihmiset...

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen käpertynyt lähinnä sänkyyn. Uni maittaa aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin.

Hallatar kirjoitti...

Lokakuu...
Kuullostaa loskaiselta.
Mutta siun kuvassa se on heleä ja kuulas.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Silumiini, Obeesia ja Hallatar!

Pimenevä syksy voimistaa, uni vie syvemmälle, sisäinen elämä vihertää roudan alla.

Marikki Kuusi kirjoitti...

Ihana runo! Kiitos.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos Marikki! Pimeydessä on vähän sanoja, mutta paljon tunnetta - onneksi.

Salka kirjoitti...

Tämä runo töykkäisi lempeästi mieleni jonnekin menneeseen, kiitos.