tyynyssä littaantunut tukkani pukee aamunaamaa
unen jäykistämä kroppani sanoo ei ja joo
yskii propelit käyntiin
ja rullaa kiitoradan päähän
cabin group please seat for take off
nollasta sataan kiihdytän itseni taivaan tuuliin
irti maasta, keskelle arkea
kahvi tuoksuu, pelakuut kukkivat
hämärä sade piiskaa ikkunoita
ilta on kaukana
unen jäykistämä kroppani sanoo ei ja joo
yskii propelit käyntiin
ja rullaa kiitoradan päähän
cabin group please seat for take off
nollasta sataan kiihdytän itseni taivaan tuuliin
irti maasta, keskelle arkea
kahvi tuoksuu, pelakuut kukkivat
hämärä sade piiskaa ikkunoita
ilta on kaukana
10 kommenttia:
Aamukäynnistys voi olla vaikeaa.
Hyvä vertaus! Minä ole aamuisin pakkasen jäykistämä potkukelkka ;)
Entäs pyhä-?
Olipa nappiin runoiltu! Näin tuntien täälläkin käyntiin lähdetään! :)
Susupetal, aamukäynnistys ei sinänsä ole mulle vaikeaa, mutta tämä rulla jossa pyörin kaipaisi pysäyttäjää välillä.
Allyalias, ei siellä Oulussa vielä näyttänyt potkukelkkakelit olevan. Mutta pian on, ja sitten on aamujähmeydessä ihmettelemistä :)
Helanes, pyhäaamu; kiitos vinkistä :), kirjoitan siitä joskus myöhemmin.
Sinipelto, aamukiihdytys pitää kyllä koneen ilmassa iltaan asti, mutta usein meinaa mahalasku yllättää... :)
Ja lounaan jälkeen? Palaatko kentälle?
oh-show-tah hoi-ne-ne, lounas on lyhyt ja matka jatkuu..vasta aamulla olen taas kiitoradan päässä :)
Aamulla ilta on kaukana. Ja kuinka nopeasti se tuleekaan. Ilta. Aamu. Päivät. Hienosti tavoitettu kiireisen elämän arki tässä runossa. Ja rivien välistä luen syvän kaipuun hidastamiseen, pysähtymiseen. Taitavasti rakennettu runo.
Mehtäsielu, kaipuu on syvää, totta. Tahti on liian kiireinen, kuluttava. Mikä on elämässä tärkeää? Kohtuus.
Hauska ja kirpeä runo! Tuo cabin group-komento toi hauskasti mieleen lapsuus- ja nuoruusajat jolloin matkustin ylellisesti vain lentokoneella joka paikkaan. (Asuin 15-vuotiaaksi lentoasemalla. Vanhempani olivat töissä alalla.)
Lähetä kommentti