Mens sana in corpore sano

Aika leikkuri, kirjoitin tänne vuosi sitten. Aika, aikamoinen.

Ajan kuluminen on näkymätön liike, mutta sen aikana tapahtunut on silmällä erotettavissa. Kahden hetken väli - ennen ja jälkeen. Vuosi sitten elin hyvin erilaista aikaa kuin nyt.

Harva tietää mitä on olla metsätöissä 30 asteen pakkasessa. En minäkään tiennyt ennen kuin mies kertoi. Hän oli pikkupoikana kulkenut isänsä perässä pakkasmetsään. Isä oli sanonut, että vasta sitten kun on umpihangessa tulipalopakkasessa kaatamassa "yhden miehen justeerilla" jäätynyttä vanhaa koivua, tietää jotakin elämisen ja elannon hankkimisen vaikeudesta.

Ei, ei - ei minun työtä voi verrata metsätyömiehen hommaan. Haasteet ovat toisenlaiset. Assosiaatio metsätöihin kuitenkin tuli mieleeni etsimättä. Mielikuva epätoivoisesta urakasta, josta on selvittävä. On asioita, jotka ajan kuluessa - uuden perspektiivin löytyessä - ovat helpommin ymmärrettävissä.

Vuosi sitten tähän aikaan olin jäänyt sairaslomalle huippulukemiin kohonneen verenpaineen vuoksi. Työtä oli silmänkantamattomiin, ja "yhden naisen justeerilla" urakka oli "mission impossible" - mahdoton tehtävä. Riittämättömyyden tunne oli kuin ihokas, joka oli liimautunut kiinni minuun.

Olen miettinyt vuodentakaista tilannettani ja päätynyt aina samaan lopputulemaan; yhdelle ihmiselle työmäärä oli ylimitoitettu. Viidensadan työntekijän ja 40 esimiehen yhteistyökumppanina toimiminen, uusien toimintamallien implementointi ja kehittäminen, päivittäistyön rutiineista huolehtiminen ja vastuu oman pienen tiimin henkilö- ja työnjohdosta oli tuolloin liian iso urakka yksin hoidettavaksi. Diagnoosi oli kolmannella sadalla huidellut yläpaine, alapainekin vilkutti punaista pitkällä toistasataa. Työkyky on monen asian summa. Ja kun jokin osa alkaa tökkiä, pian punaiset valot alkavat vilkuttaa muuallakin. Nyt tilanne on toinen. Verenpaine on lääkkeiden avulla hyvin hallinnassa, työmotivaatio on erittäin korkealla ja vuoden alusta alkaen minulla on ollut kollega töitä jakamassa.

Kaikki esimiehet työpaikallamme ovat saaneet mahdollisuuden osallistua tänä syksynä monipuoliseen kuntotestiin, jonka tarkoituksena on kuntotarkistuksen lisäksi kannustaa ja innostaa liikkumaan ja huolehtimaan fyysisestä peruskunnosta. Eilen olin minäkin Kisakalliossa, ja tänä aamuna löysin itsestäni sellaisia lihaksia joita en tiennyt olevankaan. Polkupyöräajelun lisäksi punnersimme, kyykistelimme ja testasimme vatsalihaksia.

Mielenkiintoisin ja vähiten voimia vaativa osuus oli Inbody-testi, jossa tietojärjestelmä kartoitti koko kropan sisäisen kunnon. Seisoin tarkasti rajatulla alueella, pidin käsilläni kahvoista kiinni ja kone alkoi piipittää analyysiä rasva-, lihas- ja luumassastani. Se piirteli käppyröitä solunsisäisistä ja ulkoisista nesteistä, proteiinimassasta, mineraaleista ja määritteli sisäelinten ympärillä olevan rasvan. Lopputulemana sain kolmisivuisen raportin, jossa oli eriteltynä kehon koostumus, lihas- ja rasvadiagnoosi, painodiagnoosi ja lihastasapaino jokaisessa neljässä raajassa. Viimeisellä sivulla oli suositusohje minulle sopivasta harjoittelusta.

Kiitos Kisakallion kunto-ohjaajalle, joka ei ollut fitness-fanaatikko, vaan arkijärkisesti ja positiivisesti liikuntaan kannustava ammattilainen. En ole kuntosali-ihminen. Liikun mieluiten ulkona luonnossa. Hyötyliikuntaa aion lisätä hylkäämällä hissit missä kuljenkin. Sain ohjeeksi peruskestävyydestä huolehtimisen reippailla kävelylenkeillä ja lihaskuntoa voisin parantaa ilman kuntosaliakin. Minulle sopivia lajeja ovat reipas kävely sauvoilla tai ilman, hiihto (jos sattuisi säät suosimaan), vesijuoksu, tehouinti, perusjumppa, venyttely ja rentoutus. Kiitos työnantajalle tällaisesta mahdollisuudesta!

Paremman elämän kolme kivijalkaa:

Fyysinen kunto.
Psyykkinen tasapaino.
Lepo.

Mens sana in corpore sano. Terve sielu terveessä ruumiissa. Alkuperäiskielestä savolaisittain suora käännös; "mee saanaan jos keho nii sannoo". Eipä hullumpi sielun ja ruumiin hoitaja: sauna ja tuoksuva koivuvihta!