Kun ajaa tuntematonta tietä, ei koskaan varmuudella tiedä mitä vastaantulevissa tienviitoissa lukee.
Ohitimme perjantaina yhden virstanpylvään.
Suunta on taas tiedossa. Eteenpäin!
Saimme lisäaikaa elämään.
Kiitos jokaisesta elämänmakuisesta hetkestä.
Tämän päivän ajatus:
"Kiitos elämästä, äiti. Pari riviä tein kirjaimia tänään. Olen onnellinen..."
Kuka kirjoitti tuon runossaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tuntuu hyvältä kuulla.
Voimia ja iloa eteenpäin!
Lauri Viita runossa Onni, 1965.
Lisäajasta voi aina olla kiitollinen!
Kiitos haavetar, katja ja tui!
Lauri Viitahan se oli.. pari sanaa jäi kirjoittamattakin tuosta runosta; Kiitos elämästä, äiti. Pari riviä tein kirjaimia tänään. Siinä kaikki. Olen onnellinen.
Elämä ei ole itsestäänselvyys.
Lähetä kommentti