keskiviikkona, elokuuta 30, 2006

Omenoita

Puusta pudonneet, vähän säikähtäneet
omenat
tuoksuvat.

Yksi ynnä yksi on kaksi.
O niinkuin omena.
Olli osaa onkia.

Jostakin kaukaa syksy muistaa minut.

3 kommenttia:

Haavetar kirjoitti...

Ihana.

Ajankulku. Muistumat selkärangassa. Ei kuitenkaan toisinto, vaan ainutlaatuinen hetki.

viive kirjoitti...

Niin on. Syksyt ovat alkuja ajoista kauan sitten.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos haavetar ja viive. Osa muistumista on lähtemättömästi myös osa persoonaamme.