maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Runotorstain 23. haaste: Hylätty

ihmisen mieli kuin juna
kulkee vain raiteillaan
jostakin on lähdetty, matka on tärkein, ei määränpää

hylätty elämä
naulatut ovet

ikkunanpokissa vihertää home
home home home home

koti, jota ei koskaan rakennettu

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin surullinen runo...

Haavetar kirjoitti...

Onko niin, että vain hylätty mieli kulkee raiteillaan, ei jaksa vaihtaa suuntaa?

sivuaskel kirjoitti...

Niin on, tui, surullinen.
Haavetar, raiteilta ei juuri voi poiketa. Blääh.

Haavetar kirjoitti...

Mutta (mutta mutta), tulee asemia, on vaihteita. Tai olisi.

Ikisurullinen on niin kamalan... surullinen.

Anonyymi kirjoitti...

Tuuli, sade!Mutta aurinkohan on vielä mahdollinen, kaiken sumun jälkeenkin. Voi olla että se tarvitsee apua jo. Sinä , minä, me. koko ronominirock!

sivuaskel kirjoitti...

Haavetar, asemia tulee, voi hypätä kyydistä, katsoa uusi suunta...

Sikuri, kyllä aurinko pilkistää sumunkin seasta. Toivoa on niin kauan kuin on elämää!

Anonyymi kirjoitti...

Ja elää ei voi ilman toivoa! Kehäpäätelmä, mutta totta. Sanaleikkisi ovat mielenkiintoisia.

Liisa (User account not found lukuisista yrityksistä huolimatta)

Allyalias kirjoitti...

Vähän samaa mieltä tuosta junavertauksesta. Eipä ihmisen mieli yllä laatikon ulkopuolelle ja menee yleensä vain sinne jonne joku on käynyt rakentamassa raiteet edeltäkäsin. Mutta onneksi verkosto on kattava!

sivuaskel kirjoitti...

Thank's, allyalias. En tullut ajatelleeksikaan verkostoa, joka mahdollistaa paljon rajattua elämänpiiriä. :D Thta's true.