Lapsuuden pappilassa adventtiaika oli hartaampi kuin nykyään. Ensimmäisenä Adventtina oli yksi kynttilä. Ehdottomasti vain yksi sai luvan liekehtiä merkkinä siitä, että Joulun odotus oli alkanut. Lapsen mielessä se oli Joulun odotusta, vaikka kristillinenkin selitys asialle oli tiedossa.
Kirkossa oli saarnastuolin reunalla yksi kynttilä palamassa. Isä sytytti sen ennen kuin aloitti sunnuntaisen saarnansa. Olimmeko joka pyhä kirkossa? En muista. Mutta adventtipyhien aikaan olimme, koska mieleeni on jäänyt yksi, kaksi, kolme ja neljäskin kynttilä. Viimeisen kynttilän syttyessä oli jo kuusessakin valot. Joulu oli tullut. Jännitin aina isän puolesta miten tulitikut toimivat, riittikö tikussa tuli kynttilän sytyttämiseksi. Kaikenlaisia huolia oli pienen tytön mielessä.
Tänä aamuna sytytin yhden kynttilän. Muistelin kotoa opittuja perinteitä, jotka vuosi vuodelta toistuessaan olivat kuin lyhtyjä polkuni varrella. Ne valaisivat ja toivat turvallisen tunnelman. Perinteet ovat vuosien saatossa saaneet uusia muotoja.
Ensi viikolla on Itsenäisyyspäivä omine traditioineen.
Klo 18.00 joka ikkunalla kaksi kynttilää. Ei niitä "pakkopakko"- sinivalkoisia, vaan kauniita, käsinvalettuja.
Tyttärieni mummilla, edesmenneellä anopillani oli tapana leipoa joulun piparkakut Itsenäisyyspäivänä. Kun lapset olivat pieniä, kävimme aina Mannerheimintien mummolassa maiskuttamassa mummin paksuja, meheviä ja maukkaita piparkakkuja. Sitä ennen olimme kierrelleet ihastelemassa kynttilöin valaistuja taloja, vanhassa Eirassa, Töölössä, Kaivopuiston etäisillä kujilla. Kampin Sähkötalon valaistus on jäänyt mieleeni erityisenä professionaalisena performanssina.
Huomenna on 4.12. Lomaviikko on alkamassa.
Tämä ei ole traditionaalista, mutta henkilökohtaista hulvatonta performanssia kylläkin. Mene tiedä.
Tiedän. Menen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Meilläkin sytytettiin aikoinaan kotona adventtikynttilät ja se tiesi jännityksen vähittäistä lisääntymistä -jouluun oli niin pitkä aika, mutta lähtölaskenta oli kuitenkin alkanut!
Mukavaa lomaa:)
Niin, eikö ollutkin jouluun aivan tuskastuttavan pitkä aika - silloin?
Adventtivirai kaikuu yhä hartaana mielessäni tänään, "Avaja porttis, ovesi"
Hyvää lomaa!!!
Taalla kotikirkossa lauloimme englanniksi "kynttilan sytytysvirren" (A-M Raittila) eka sakeiston ja sen jalkeen Hoosianna! Oli juhlallista.
Kiitos susupetal ja sikuri ! Joulunodotus lienee parasta koko Joulussa. Mutta vanhemmiten : mitä vähemmän krääsää sen onnellisempi odotus!
paula; kiitos visiitistä, äidin siskon, A-MR:n säkeet puhuttelevat ja ennen muuta Hoosianna! Vaikka en ole mitenkään uskonnollinen nykyisin, tietyt asiat saavat arvonsa ja voimansa traditioista. Erityisesti Hoosianna. Siinä on jotain riemullista voimaa.
Lähetä kommentti