Se tulee joka tapauksessa. Oikeastaan on jo tullut.
Mieli on jouluinen.
Tänä jouluna en leivo mitään.
En tee itse muuta kuin siianmätijäätelöä, kinkunpaiston ja jouluaaton riisipuuron.
Tortut tulevat pakastimesta, englantilainen konjakilla maustettu kahvikakku Stockan Herkusta, ruisleipä kesänaapurin emännältä, savukalkkuna perinteiseen tapaan työpaikalle tuotuna Kirakan tilalta (suosittelen: todella mehukas ja maukas!!), silakat ja graavilohi kaupasta, rosollia ehkä. Lanttu- ja porkkanalaatikot kaupasta, hämäläisen perunatuuvingin saamme ehkä miehen tyttären tekemänä, herkullisen joulusinapin sain perinteiseen tapaan rakkaalta siskoltani, jonka luona vietimme eilen riemullisen iltahetken! Kiitos.
Tyttäreni toi kaksi itsetekemäänsä joululimppua, joista toinen on syöty, koska oli niin hyvää. Nam. Piparkakuista emme niin piittaa.
Tavarat koriin ja mökille. Pakastimessa odottaa heinäkuussa sidottu vihta joulusaunan tuoksuttajaksi, kirjoja on riittävästi ja pullo hyvää maukasta punaviiniä.
Paras, kulinaristisin jouluateriamme oli 2002: ruisleipää ja lajitelma silakoita.
TÄRKEINTÄ OLI SILLOINKIN RAKKAUS.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kiitos, matkalla, kaunista Joulua sinulle myös valkoisten, vanhanaikaisten jouluruusujen kera!
Meillä on vasta pakastimessa. :)
Leppoisaa jouluoloa ja -iloa!
liisa, siis jouluruusutko pakastimessa vai mitä? :)
Yksinkertaisuus kiehtoo vanhemmiten mieltäni ja elämääni yhä enemmän. Jouluun riittää niin vähän...
Hyvää ja kaunista joulua toivotan ;)
Kiitos, paju, sama täällä. Sinulle myös, onnellista ja lämpöistä Jouluaikaa!
Lähetä kommentti