Joulu, joulu tullut on

Olen näitä lapsuusjoulujen tunnelmia muistellut aiemminkin, mutta kun ne nyt vain tunkevat mieleen... Sydämen kyllyydestä suu puhuu, sanotaan.

Kaksi yötä ennen joulua pappilan keittiössä oli toisenlainen tohina kuin nyt omassani. Pöydät olivat täynnä kaikenlaista tavaraa; pikkuleipärasioiden rivit, viimeisimmät joulutortut odottamassa kellarinhyllyille pääsyä, itsetehdyt tryffelit ja marmeladit astioita vailla, ”viimetipan vierasvarakakku” uunissa tuoksumassa ja kotitekoisten kynttilöiden ihana omintakeinen tuoksu. Ovet olivat kiinni keittiöstä ruokasalin puolelle, sillä isä vaati oman rauhansa valmistautuessaan joulunpyhien töihinsä. Jouluaamun kirkkosaarnaa hän varmaankin siellä valmisteli.

Myöhäisinä yön tunteina istuimme kaikki sisarukset keittiön pöydän ääressä silkki- ja kreppipapereiden, kataja- ja puolukanoksien, niinivyyhtien ja ties minkä nippelin ja nappelin keskellä. Radiosta kuuntelimme joulumusiikkia ja ”joululahjavalvojaisia”, joissa aatonaattona olivat vuorossa Antero Alpola , Hannes Häyrinen ja taisi joukossa olla myös legendaarinen Aune Haarla, jotka soittelivat saksalaisia joulusävelmiä (O Tannenbaum, O Tannenbaum) ja puhuivat täytteeksi yksitotista puutaheinää.

Ehostimme vanhoja joulukoristeita ja teimme uusia. Vanhimman siskon tehtävänä oli huolehtia ruokasalin ja salin koristelut. Olkipukit ja –tähdet, katajaseppeleet ja kankaiset tontut odottivat ruokasalin suurella pöydällä isona kasana vuoroaan…aattoaamuna viimeistään jokainen jouluolento oli löytänyt vakiopaikkansa. Joulu syntyi pienistä suurista asioista. Pala kerrallaan valmistui joulutunnelma, menneiden vuosien mallin mukaan. Turvallisia perinteitä ne olivat.

Salin keski-ikkuna sai silkkipaperienkelin tähtineen ja vanha tonttunukke seuraili joulunviettoa ruokasalin vanhan sohvan nurkasta. Suuret punaiset kreppipaperista tehdyt joulukellot koristivat leveää, salien välistä oviaukkoa. Mustan tammisenkin kätköissä tuoksuivat piparit ja muut pikkuleivät peltirasioissaan, joista amerikansiskon kanssa niitä ensin haistelimme, mutta yhä useammin myös salaa maistelimme.

Kaksi yötä ennen joulua oli ”pahin” takana eli joulusiivous, joka pienestä tytöstä tuntui aina hieman "elämää suuremmalta operaatiolta"; kahdeksan huoneen matot ulkona, ikkunat ja ovet selällään. Kylmä viima sai liikettä pienimmänkin joulutalkoisiin. Että minä inhosin sitä tuuletusta! Hopeankiilloitusaine lemusi kun viimeinenkin kynttilänjalka oli hangattu hohtavaksi. Monen monta pientä asiaa oli muistettavana jouluvalmisteluissa. Mutta nyt oli siis enää yksi yö…

Mieluista oli päästä isompien apuna kantamaan ruokia kellariin: multaperunoiden ja porkkanoiden tuoksuun sekoittui ainakin sata muuta ihanaa tuoksua! Kellari oli tuoksujen taivas! Kinkku, joskus kalkkunakin, isän herkkuna graavilohi, rosollit, kakut, pullat ja makeiset.
Jouluaaton jälkiruokana oli aina täytekakku ja kahvi. Eräänä jouluna siskoni tekemään kauniiseen kakkuun oli lorahtanut karvasmanteliöljyä enemmän kuin ”hyppysellinen” ja siitäkös oli syntyä melkoinen meteli. Enpä enää muista miten kakunsyönti hoitui vai kannettiinko kakkuparka sellaisenaan tunkiolintujen lipitettäväksi. Sisko parka, parhaansa hän yritti.

Juhlatunnelma leijui kaikkialla. Pienen tytön mieli oli jännittyneen levoton, täynnä salaperäisen odotuksen kihelmöivää iloa. Jouluaattona kello kaksitoista kokoonnuimme kuuntelemaan Joulurauhan julistuksen ja ”Taas kaikki kauniit muistot”-laulua, joka toi äidin ja isoveljen enkeleinä keskelle jouluamme. Kello neljätoista tuli radiosta ”Kuusenkoristelun aikaan”-ohjelma, jonka siivittäminä vihreää tuoksuva joulukuusi koristeltiin olkitähdillä, punaisilla omenoilla ja elävillä kynttilöillä. Muutama vanha kultanauhakin löysi paikkansa oksilta.

Joulu, Joulu tullut on.

Mutta milloin joulupukki tulee…milloin, milloin … oliko se tonttu joka kurkkasi ikkunan takana…milloin se tulee…meneekö vielä kauan tiskatessa ….vasta sen jälkeen on toivoa kun keittiökin on ruokailun jälkeen siistitty…ehtiiköhän se pukki meille asti… nyt isä meni jo eteiseen , laittoi oven perässään kiinni….koputusta, tömistelyä… salin ovi aukeaa … huiiii kun jännittää…

JOULU ON TULLUT!