Eilen aamulla kun avasin ulko-oven, pyrähti keltanokkainen mustarastas jalkojeni juureen ja viserteli siinä hetken määrätietoista säettään, ei sitä huilumaista luritustaan, josta yleensä tunnistan tuon upean laulajan. Mietin mitähän sillä oli minulle kerrottavanaan.
Ehkä se toi minulle jouluterveisiä jostakin, ajattelin.
3 kommenttia:
Kaunis kohtaaminen.
Minä uskon lintuihin.
Ja nyt on laitettava Kate Bush soimaan. :)
voi hyvät hyssykät, mustarastas! eikös ne ole kevätlintuja? voi näitä maailmankirjoja, nyt on lintukirjatkin sekaisin. / matkalla yhä ja aina
Niin minäkin olen luullut, että kevätyön livertäjiä ne ovat, mutta viime talvena oli myös mökkipihan lintulaudan alla mustarastas puolisoineen, niin pakko on uskoa, että ainakin jotkut huimapäät viihtyvät kylmissäkin oloissa :) Naaras on muuten todella kaunis kaakaonruskea siivekäs.
Lähetä kommentti