päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä enemmän
Juice Leskinen "Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin". Runotorstain tämänkertainen haaste on runo Juice Leskisen kynästä.
olenko tullut vanhaksi
pitääkö minun muistuttaa itseäni
etten unohtaisi
että muistutan itseäni entistä enemmän
minullahan on ollut monta elämää
lapsuuden sivuaskel
nuoruuden sivuaskel
avioliiton sivuaskel
- pari paalia heinää välissä -
ja nyt tämä Elämä.
Kenen näköinen olen
kun alan muistuttaa päivä päivältä enemmän
itseäni?
8 kommenttia:
Kylläpäs sulla on mielenkiintoinen lähestymistapa aiheeseen! Runosi on puhutteleva ja ajatuksiaherättävä. Kysymykseen en osasisi vastata...
Kun keski-ikään (siis minä, sinun ikääsi en tiedä) asti ennättää, on monta elämää jo takana. Minullakin kaksi:)
Minultakin oli vallan jäänyt huomaamatta "muistuttaa" -sanan objektiin kohdistuva muoto, ennenkuin Hanhensulka siitä huomautti.
Ilmeisen itsekeskeisenä minä vain "itse muistutin", vaikken kuvaani.
Runosi on puhutteleva. Sinullakin on ollut monia elämiä.
Kiitos kommenteista, salka ja sikuri.
Asioilla on yhtä monta puolta kuin on katsojaakin, vai onkohan? :)
Ajatuksia herättävä runo!
Minulle siitä tuli mieleen joskus kuulemani luonnehdinta vanhenemisesta;
ihmisestä tulee vanhetessaan itsensä karikatyyri.
Tahtonee sanoa sitä, että persoonan piirteet, luonteen piirteet voimistuvat, korostuvat.
Positiivisesti ajattelevasta tulee entistä aurinkoisempi ja pessimististä kerrassaan ikävä ihminen.
-gs
Hyviä kysymyksiä..
gs, kiitos kommentista. Mullahan on sitten toivoa että aurinkoisuus sen kuin lisääntyy :)
muikku, ihminen on niin monenlainen eri vaiheissaan että matkan varrella tulee tuo kysymys mieleen: kenen näköinen olen kun olen itseni näköinen. Minulla on monet kasvot.
Hyvä kysymys ja kutkuttava runo.
Kiitos, haavetar. Kai sitä vanhemmiten alkaa tulla tosiaan enemmän itsensä näköiseksi = uskaltaa hyväksyä, on sinut itsensä kanssa...
Lähetä kommentti