Olen aamuihminen.
Heräsin tänään klo viisi. Mies oli jo keittänyt kahvin, varhainen töihinlähtö oli herättänyt hänet ennen minua. Ovenrakovilkutusten ja suudelmien jälkeen sytytin kynttilät keittiössä, avasin joulukalenterin seitsemännen luukun ja lueskelin uunituoretta Parnassoa. Kirjoitan tästä lisää myöhemmin.
Nuuhkin terassilla aamuyön lempeää tuulta, joka oli selvästi laantunut myöhäisillan puuskistaan. Lämpöasteita + 7 Celsiusta. Tuijotin taivaalle ja näin miten korkealla kiertävä täysikuu pujahti pilvien sisään.
Erikoinen taivas. Sininen ja valkoinen. Tähtien täyttämä. Kaula kenossa jäin pohtimaan kumpi niistä kulkee; pilvet vai kuu. Kuun pujahdus pilvien sisään oli siis harhaa. Nopealiikkeiset poutapilven näköiset cumulukset sen saivat aikaan. Molemmat ovat kulkureita. Pilvet ja kuu.
"Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet, sillä kuu mahtuu lampeen vain koska se paistaa niin korkealta" - Fernando Pessoa.
Olen aamuihminen. Olen ollut sitä lapsesta lähtien.
Äitini sisko, joka oli meitä lapsia hoitamassa pian äidin kuoleman jälkeen, muisteli kerran minulle, että pinnasänkyni raoista olin kutitellut hänen jalkapohjiaan ja sirkuttanut iloisesti silloinkin kun toiset olisivat vielä mieluusti jatkaneet uniaan... :) Vähän myöhemmin kun opettelin puhumaan, olin huojunut pinnasängyn kaiteesta kiinni pitäen ja huudellut "eeetttä ja eeepppua", joka tarkoitti "vettä ja leipää". Se oli erään toisen tädin tulkinta jokelluksestani. Miksiköhän vettä ja leipää? Se on minua askarruttanut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Boing1 Kops putkahtaa paikalle. "Kutsuiko joku?"
Jaa miksikö vettä ja leipää? Siksi että maailmaan oli sinussa syntynyt konstailematon sielu joka tiesi että elämän parhaat asiat ovat yksinkertaisia, tervehenkisiä ja puhtaita. Kun ei kiinnitä liikaa huomiota juomiin, ruokiin ja muuhun maalliseen voi paremmin keskittyä ihmisen henkiseen puoleen, mieleen, tunteisiin, sieluun.
Sellainen analyysi tulee Kopsilta. Pistetäänkö tavalliseen arkistokaappiin vai pyöreään?
The round file = roskis :D
Kops on myös aina ollut aamuihminen. Kivaa!
Haluaisinpa olla aamuihminen. Pakosta joutuu sitä olemaan, mutta oma itseni olen eniten myöhään illalla ja yöllä.
Sinun aamustasi lukiessani haluaisin mitä palavimmin olla aamuihminen!
Joitain uskomattoman kauniita, aistirikkaita aamuja vuoteeni aina mahtuu, mutta enin osa kuluu heräilyyn.
'Early bird' minakin... ja muistatko kun karkasimme rovasti-isan selan takaa (... leikit ja laulut odottivat)hanen kuorsatessaan paivaunia pappilan kammarissa!
Hei Arkiterapeutti :) hyvä analyysi, vesi ja leipä riittää kunhan on hengenravintoa riittävästi!!
Susupetal, vaikka olen aamunvirkku en ole illan torkkukaan kunhan klo 21 päästään. Järki vain sanoo nykyisin, että kannattaa nukkua että jaksaa herätä töihinsä :)
Haavetar, aamuhetki kullan kallis! Siinä on tosiaan jotain erityislaatuista, koskematonta rauhaa ja lempeää heräämistä...
Ja Paula-sisko, muistan hyvinkin kun ei päiväunet maittaneet, odotimme kunnes isä kuorsasi ja livistimme hiljaa touhuihimme. On jäänyt mieleen kun Lea, kotiapulaisemme, antoi meidän keittää päiväkahvit omissa pannuissamme :) Päiväkahviaika oli silloin kun isä heräsi :)
Lähetä kommentti