Kesästä syksyyn vesi oli matalalla. Uppotukkien mustat vänkyrät sojottivat järvenpohjasta kuin viittaukseen nousseet kädet; kauan sitten olemme olleet vihreä, tuoksuva metsä.
Saunan takainen lummelampi antoi keskikesällä elintilan valkoisille lumpeenkukka- kaunottarille ja sen ruovikkoisilla reunamilla saivat vesilinnut pesiä turvallisesti. Loppukesästä lampikin kuivui mustaksi ja surulliseksi.
Mökkipäiväkirjan mukaan soutelimme järvellä viimeisen kerran lokakuun 8. päivä ja pääsimme juuri ja juuri rantamatalikon yli. Rannan läheisyydessä olevaa heinikkoa ja varpuja kasvavaa lämpärettä juhlistaa yksinäinen mänty, josta se on saanut nimensäkin. "Vaarin saaressa kasvaa suuri honkapuu....ai ai vaaria, kaikilla ei ole saaria, mutta meidän vaarilla oma saari on..."
****************
Ajelimme lauantaina mökille huilaamaan. Lunta oli sen verran että piha oli valkoinen, mutta vettä järvessä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Saunanviereinen lampi oli noussut metrin verran niin, että jäätikkö ulottui syksyllä istutettujen mustikkapensaiden juurille asti. Nyt vaarinsaarikin on kutistunut veden voimasta lähes olemattomiin. Järvenselkä oli luistelukunnossa. Pilkkijöitä näytti olevan potkureineen ahvenia narraamassa. Sen verran arkajalka olen, ettei minua vielä saisi jäille kulkemaan.
Vesi uudessa pihakaivossa on selkiintynyt kirkkaaksi. Oi mikä ilonaihe sekin on. Kesällä rakennetussa pikkulassa viihtyy pakkasellakin; pihavalo heijastaa ovessa olevan sydänikkunan valosydämeksi sen sisäseinälle. Vihreä ja lämmin styrox-kansi tuntuu ylelliseltä ihoa vasten. Pakkaslumi narskuu saappaiden alla kun kävelemme rantaan. Sysimustan keskiyön hiljaisuudessa havahdumme jyhkeisiin, hieman aavemaisiin ääniin. Järvenselän pimeydestä kuuluu jäätyvän veden piiskansivallusta muistuttava ujellus. Wassermusik-yökonserttia valaisee kirkastuikkeinen tähtitaivas, jota jäämme niskat kenossa ihastelemaan.
Tuvassa on lämmintä ja kodikasta. Muurinkylki on kuuma. Sujautan pankonpäällä lämmenneet villasukat jalkoihini. Nautimme hiljaisesta läsnäolosta vielä myöhään yöhön rupatellen, vanhoja mökkipäiväkirjoja selaillen.
Vesi uudessa pihakaivossa on selkiintynyt kirkkaaksi. Oi mikä ilonaihe sekin on. Kesällä rakennetussa pikkulassa viihtyy pakkasellakin; pihavalo heijastaa ovessa olevan sydänikkunan valosydämeksi sen sisäseinälle. Vihreä ja lämmin styrox-kansi tuntuu ylelliseltä ihoa vasten. Pakkaslumi narskuu saappaiden alla kun kävelemme rantaan. Sysimustan keskiyön hiljaisuudessa havahdumme jyhkeisiin, hieman aavemaisiin ääniin. Järvenselän pimeydestä kuuluu jäätyvän veden piiskansivallusta muistuttava ujellus. Wassermusik-yökonserttia valaisee kirkastuikkeinen tähtitaivas, jota jäämme niskat kenossa ihastelemaan.
Tuvassa on lämmintä ja kodikasta. Muurinkylki on kuuma. Sujautan pankonpäällä lämmenneet villasukat jalkoihini. Nautimme hiljaisesta läsnäolosta vielä myöhään yöhön rupatellen, vanhoja mökkipäiväkirjoja selaillen.
9 kommenttia:
Voi kun teillä on ihana tuo mökki! Meillä odottaa pelkkä maapalanen ruokkoamattomana järven rannassa sitä että tulisi mahdollisuus hankkia sinne mökki. Näitä juttuja kun lukee, niin tulee sellainen olo että menen paikan päälle ja nakerran mökkipuut vaikka hampaillani ;)
Luen kuvaustasi kuin janoinen joka saa kirkasta vettä, kuin viluinen, joka kääriytyy luontoon, lämpöön – ja luonnon moni-ilmeisiin vastakohtiin. Äärettömyyteenkin.
Kosketat sitä herkkyyttä, joka sisimmässä kaiken alla on. Yhteisyys luonnon ja rakkaan ihmisen kesken.
Kuvakin kuin luonnon koru.
(Terveisiä häneltä, joka joutui jäämään viikonlopuksi kaupunkiin.)
Talvinen maailma mökillä on oma maailmansa, pois kaikesta siitä, mikä yleensä on liikaa läsnä.
Ihana tunelmankuvaus kaikkine valoineen ja äänineen. Tekee mökille mieli, kun tätä lukee. En ole ollut aikoihin.
Luin juuri äsken vuosien 89-90 päiväkirjamerkintöjäni. Siellä vilisi mökki, mökille, mökiltä... kaikkine puuhineen aikaan, jolloin savusauna ei ollut vielä palanut.
Sellaista se on mökillä. Parhaimmillaan.
Ei paremmasta valia! Omistat monenlaisia lahjoja, rikkauksia. Suloista etta sait rentoutua viikonloppuna. Miten mustikkapensaat menestyvat siella?
Kaunis kuvaus, huokui rauhaa- ja iloa pienistä asioista. Se vihreä styroksrinkula oikeasti on hieno keksintö!
Kiitos ihanasta mökkiviikonlopusta, jonka sain tekstisi parissa elää!
Kiitos ystävät kommenteista!
Allyalias, säästä hampaitasi kuitenkin :)
Paju, kauniisti kommentoit. Mukava jos voi tuottaa iloa lukijalle.
Susupetal, just niin. Kiire ja aikataulut katoavat mökkirannan täydellisessä hiljaisuudessa.
Maijamuru, mökkireissuista saa tosiaan elämän eväitä arkeen. Suosittelen!
Liisa, vanhoja merkintöjä on mukava lueskella ja joskus myös tarkistaa että mitä vuosi sitten teimme tai minkälainen talvi tai kesä oli.
Paula-sisko, lepoa se oli ja tarpeellista sellaista! Mustikkapensaista en vielä tiedä kun istutimme ne syksyllä. Kevät ja kesä näyttää viihtyvätkö hyvin vai huonosti.
Muistaako kukaan,arkiset keksinnöt ovat tosiaan luxusta. Ulkohuussi on kaikkineen mukava paikka - jopa talvella :)
Haavetar, mukava jos tunnelma välittyi.
Lähetä kommentti