Ennen seitsemää olen pilkkonut kaalin. Kun mies on jo mennyt menojaan alkavat kaali, sipulit ja porkkanat kihistä valurautapadassa. Kuuntelen ja ymmärrän. Lämpö tekee hyvää heillekin. Neste irtoaa, jauheliha kypsyy. Kovapäiset riisit pehmenevät, muhevoituvat. Lihaliemi vahvistaa aromit, valko- ja mustapippuri, siirappi, meirami.. ripaus, tujaus, hyppysellinen... Huomaan näinä päivinä todella nauttivani puuhastelusta keittiössä. Kaalipata on kummallinen ruoka. Samanaikaisesti se sekä tuoksuu että haisee ja vanhetessaan sen maku vain paranee.
Minulle merkityksellinen ihminen, ystävä Oulusta, tuli käymään. Raikkaasta pakkastuulesta tänne kaalinlemuun. Pikainen visiitti, hetki keittiönpöydän ääressä sisälsi paljon muistoja, vaikka emme niistä puhuneetkaan. Olen onnellinen ja kiitollinen, että melkein kolmenkymmenen vuoden jälkeen sain löytää tämän ystävyyden uudelleen. Viimekesäinen ilta on kuvamuistoinakin tallessa.
Käyn kävelylenkillä. Viimainen tuuli nipistelee poskipäitä. Poikkean kirjastoon, paluumatkalla myös kirjakauppoihin, joihin unohdun pitkäksi toviksi. Jatkan lenkkiäni vielä rantaan, hengitän merituulta syvään, melkein ahmien. Kotiovella ummehtunut kaalinhaju tulvahtaa vastaan. Avaan ikkunat, laitan läpivedon huusholliin. Moitin mustaa pataa ja kiikutan sen terassille. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Siellä saat haista ihan rauhassa, mutisen.
Tänään on keskiviikko. Nukuin pitkät, melkein häiriintymättömät unet iltayhdeksästä aamuviiteen. Hipsuttelin keittiöön miestä herättämättä, keitin kahvit ja nautiskelin eilen ostamastani kirjasta. Onko parempaa päivän aloitusta?
"Mikä on minun vuodenaikani - kevät
kesä vai syksy:
kun lumi peittää ruohon
jää aikaa mietiskellä."
***
"Talviaamuina
sininen valo leijuu
hankien yllä,
saappaanjäljissä pimeys
puikkinut pellon yli."
***
"Kun metsässä soi
monissa kerroksissa
ja taukoamatta,
tajuaa kuinka valmis
keskeneräinenkin on."
Arto Lappi, Oravan portaat, Mitallisia runoja (Sammakko)
kesä vai syksy:
kun lumi peittää ruohon
jää aikaa mietiskellä."
***
"Talviaamuina
sininen valo leijuu
hankien yllä,
saappaanjäljissä pimeys
puikkinut pellon yli."
***
"Kun metsässä soi
monissa kerroksissa
ja taukoamatta,
tajuaa kuinka valmis
keskeneräinenkin on."
Arto Lappi, Oravan portaat, Mitallisia runoja (Sammakko)
7 kommenttia:
Itkettävän ihania kesäkuvia! Tuollaiset pitäisi kieltää lailla tällaisen pakkasen ja kaamoksen keskellä. Tai sitten ne pitäisi tehdä pakollisiksi. En osaa päättää.
Minullakin kävi tiistaina vanha ystävä kylässä. Voi, kuinka eläviksi muistot muuttuvat tutun ihmisen seurassa!
Kiitos Allyalias, :) kyllä kesäkuvat ovat valohoitoa, niinkuin kynttilät ja lyhdyt. Ystävyydet ovat tärkeitä, voimistavia ja todella arvokkaita lahjoja elämässä!
"Viikonpäivilläni on värit."
Synestesia ('aistimusyhteisyys') on jännä ilmiö, minulla liittyi joskus numerot tai värit eri kirjaimiin, ne olivat sellaisia pian ohimeneviä tuntemuksia että k on kertainen tms. Eri vuodenaikojen viikonpäivillä pitäisi olla vielä eri värit: keskiviikko voi olla vihreä kesällä, mutta ei talvella ;)
Hiljaiseloa vanhojen ilojen äärellä, kuulostaa ihanalta. Kaaliruokaa rautapadassa, siinä tuntee olevansa naisten monta sataa vuotta pitkässä ketjussa, se rauhoittaa.
Kutuharju, numerot ovat minullakin väreissä.. samoin kuukaudet. Se on sellainen itsestäänselvä "aistimus".
Katriina, hiljaiseloa todella, mutta jotenkin hyvin tarpeellista ja luonnikasta nyt, en kaipaa suuria kaaria, tapahtumia, ihmisetkin yksitellen :) Väsymyksen poisto näyttää tapahtuvan hitaasti.
Ihana lukea, suloista kokea. Ihminen tietää omat rajansa. Tärkeää kuunnella toista. Mutta yhtä tärkeää kuunnella itseään. Etsiä rauha. Ja löytää se.
PS
Olin eilen sisätautilääkärillä vuosikontrollissa. Vuosikausien, ehkä loppuiän, verenpainelääkitys - vai töistä irtiottoko – tuottanut tulosta. Huikeat arvot 198/120 ovat vaihtuneet lukemiin 130/80. Ei edes valkotakkisyndrooma aiheuttanut tällä kertaa mittauslukemia ylös. Oma lääkkeeni on Cardace. Sori, en enää tästä enempää. Teki mieleni vain kertoa oma kokemukseni.
Paju, kunpa aina tietäisikin hyvissä ajoin omat rajansa! Sopivan lääkkeen löytäminen on oma prosessinsa.
Lähetä kommentti