Valokuvatorstain 68. haasteen aiheena "keskeneräinen".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogiarkisto
-
►
2010
(2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2009
(40)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2008
(137)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (22)
- ► helmikuuta (17)
- ► tammikuuta (25)
-
▼
2007
(246)
- ► joulukuuta (11)
-
▼
marraskuuta
(18)
- Forssellia
- Kaali haisee, ystävä ilahduttaa
- Lumenvaloa
- Kuutamoyö
- Valoa pimeyteen
- Aika leikkuri
- Burgundin pata
- Keskeneräinen
- Lämpöenergiaa
- Mummonmökissä
- Muistojen puisto
- Lumisade saatteli hämärän
- Yöllä on satanut lumiräntää sen verran, että piha...
- "sana jota ei saa kuulla"
- Annan pikkusormen
- Onni on
- Olo ja tila
- Merkintä almanakassa
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (31)
- ► huhtikuuta (19)
- ► maaliskuuta (29)
- ► helmikuuta (27)
- ► tammikuuta (31)
-
►
2006
(260)
- ► joulukuuta (28)
- ► marraskuuta (31)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (29)
- ► huhtikuuta (32)
- ► maaliskuuta (8)
6 kommenttia:
Tässä on tosiaan raesokerin sirottelu jäänyt sienileipurilta vähän kesken ;)
Mutta hieno on muodoltaan tämä symmetrinen punalakki!
Hieno kuva, enpä ole ennen tällaista nähnyt.
Tyylikästä muotoilua ja värin käyttöä harrastaa tässä äiti maa, jota voisi kutsua keskeneräisten lohdulliseksi syliksi. Mitä kaikkea onkaan kesken? Syksy, maatuminen, sienen elämä, pilkutus, elämän kiertokulku.
Pilkuttaja on väsähtänyt välillä ja unohtanut sitten kokonaan.
Muistuttaa minusta hiukan kaljua päätä, joka pilkistää maasta :D
Upea ilmestys, etten sanoisi taydellinen?!
Kutuharju, Luojakin on näköjään kiireinen nykyään... :)
Obeesia, elämän täydellisyys syntyy poikkeuksista!
Mehtäsielu, niin paljon sanomattakin jää... :)
Katriina, ehkä tuo kalju olikin harkittua designia!
Paula, luonnossa kulkiessa kohtaa monenlaisia ilmestyksiä, kuten viime viikonloppuna seisoi kettu juuri jäätyneen mökkijärven rannassa, mutta en ehtinyt saada kuvaa kun lähti minut huomattuaan jolkottelemaan omille teilleen :)
Lähetä kommentti