Viime viikolla kolahti postiluukusta pinkki ja pitkulainen Tuli&Savu-kirjallisuuslehti. Selailin sen täyteläisiä sivuja autossa, matkalla mökille. Olisiko ollut Tervakosken Puuhamaan kohdalla kun totesin Miehelle, että "aikamoinen pläjäys ähkyä, joka vaatii pitkän sulattelun". Yli hilseen meneviä tekstejä. Kunnes silmäni osui sivulle 16-17, Lauri Wuolion huikeaan tekstiin, jota ei voi tässä selittää. Se täytyy lukea. Osviitaksi lainaan tekstin lopun:
"Hengitä syvään ja valitse LATAA. Näet ikkunassa palkin, joka kertoo toiminnon edistymisestä. Voit pienentää ikkunan vetämällä sen oikealla puolella sijaitsevasta narusta. Näkymän laajuus riippuu katselukulmastasi. Valitse kohteesi asettamalla tähtäin sen ylle. Valitse KYLLÄ tai PERUUTA. Jos kohteesi on aktiivinen, voit passivoida sen painamalla liipasimesta. Kuulet merkkiäänen. Jos järjestelmässä ilmenee häiriöitä, valitse LATAA UUDELLEEN tai PERUUTA.
Hengitä syvään ja odota. Silmiesi alla näet sydämessäsi pirstoutuneet tiedostot. Valitse POISTU tai PERUUTA. Valintasi on peruuttamaton. Jos haluat palata alkuun, tyhjennä sydämesi ja hengitä. Valintasi on lopullinen.
Valitse KYLLÄ.
Valitse EI.
Valitse PALAA.
Valitse POISTU.
Valitse KÄYNNISTÄ.
Valitse KÄYNNISTÄ UUDELLEEN.
Valitse AVAA.
Valitse SULJE.
Valitse OHITA.
Valitse PERUUTA.
Valitse VAHVISTA.
Valitse TARKISTA.
Valitse MUUTA.
Valitse LOPETA.
Valitse ALOITA.
Valitse KESKEYTÄ.
Valitse JATKA.
Valitse PYSÄYTÄ.
Valitse SAMMUTA.
Valitse MENE NUKKUMAAN."
Valitse EI.
Valitse PALAA.
Valitse POISTU.
Valitse KÄYNNISTÄ.
Valitse KÄYNNISTÄ UUDELLEEN.
Valitse AVAA.
Valitse SULJE.
Valitse OHITA.
Valitse PERUUTA.
Valitse VAHVISTA.
Valitse TARKISTA.
Valitse MUUTA.
Valitse LOPETA.
Valitse ALOITA.
Valitse KESKEYTÄ.
Valitse JATKA.
Valitse PYSÄYTÄ.
Valitse SAMMUTA.
Valitse MENE NUKKUMAAN."
Päätoimittaja Salmenniemi toteaa: "On lohdullista nähdä, ettei suomalainen nykylyyrikko seiso tyhjän päällä vaan hänen allaan, edessään ja takanaan on merkittävä runouden perinne, johon yksi runoilija kätevästi hukkuu. Yksi lukija ja yksi runoilija ei ole mitään, mutta yhdessä olemme koko runouden perinne alusta tähän asti ja edemmäs. Meillä on aina ollut lukemattomia syitä antaa itsemme hetkeksi unohtua ja päästää runous huvittamaan meitä ja parodioimaan omaa aikaamme."
Hei me lennetään.
Huuuuuiiiiiiiiiii.
Huuuuuiiiiiiiiiii.
Kiitos Wuolio, jotakin käsittämätöntä sielujen sympatiaa.
9 kommenttia:
Itse en ole ehtinyt edes avata koko lehteä vielä, mutta ehkä viikonloppuna sitten... =)
Minullekin on tullut tuo lehti. Luin sen pikaisesti.
En tiedä mikä minulla on, mutta nykyrunous ei oikein iske minuun. Jotenkin en löydä tarpeeksi sisältöä kaiken sen kikkailun keskeltä. :(
Edelleen diggaan Ryokania.
Suurin osa ko. lehdessä olleista runoista meni yli hilseeni (Varsinkin irc quotet), mutta juuri tuo Wuolion teksi kiinnosti minua, minkä lisäksi minua Unix adminina Marko Niemen grep grep huvitti suunnallisesti. Ja siitä innostuneena keksin tehdä grep runoutta ja väsäsin ohjelman joka greppasi sanoja, tosin en aivan mekaanisesti kopioinut tuloksia vaan editoin hivenen niitä ylittääkseni teoskynnyksen jotteivät Volter Kilven & Mukan jamitämuitaniitäolikaanjoiltasanoja"lainasin" perikunnat plagiointisyytöksineen käy kimppuuni.
Silumiini, Heidir ja JK, samanlaisia ajatuksia minullakin suhteestani hypermoderniin nykyrunouteen, mutta virkistävää on välillä haistella uusia tuulia, freesiä tekstinkäsittelyä, jota kikkailuksikin voi hyvin sanoa. Oikeastaan nykyrynous on kuvataidetta.
Vaikka usein kritisoinkin tätä neoposthypermodernia runoutta, niin minä pidän siitä, se saa minut hyvälle tuulelle, kuten esim uusimmassa tuli & savu lehdessä ollut Ovidus (En muista mikä sen runon nimi oli) runo.
Itse asiassa väsään samantyylistä kuvarunoa (vai miksi sitä kutsua?), sillä erotuksella että käännän sen merkityksen nykyaikaan soveltuvaksi puolittaiseksi egoismiksi. (Käytän taustana keksimääni minuusinä sanaa ja kuvana omaa kuvaani) Se olisi jo valmis mutta yritän vielä keksiä kuinka saisin tehtyä lisää moisia lähes täysin mekaanisesti eli kehittelen ohjelmaa joka tekisi niitä, toki ne eivät silloin ole taidetta vaan taidetta matkivaa teollista tuotantoa, eli siis kitchiä. (Hmmm... itse asiassa, jos tuon veisikin samanlaisiin sentimentaalisiin äärimmäisyyksiin kuin mitä kitch usein on? Siinäpä idea kehiteltäväksi...)
Liekö vika vuosikymmenten runouden harrastamisessa vai missä, mutta huomaan usein ainakin jollain tasolla ymmärtäväni mitä niillä neoposthypermoderneilla runoilla ajetaan takaa, tosin tulkintani saattaa olla väärä.
Niin juu, mikäli mainostus sallitaan, niin tuo aiemmin mainitsemani runoutta tekevän ohjelman eka tuotos löytyy tuolta: Salamissa kylpevät vauvat
Kiitos, JK, kävinkin eilen katsomassa tuota Salamissa kylpevät vauvat, en vain ehtinyt kommentoimaan. Täytyypä tutustua tarkemmin neoposthypermodernismiin :D
Itse asiassa neoposthypermoderni sanan kuulin muistaakseni joko Henry Rollinsilta tai Stewart Homelta , omaa keksintöäni se kuitenkaan ei ole ja eiköhän joku ole moista käyttänyt ennen näitäkin herroja. Ja minulle runous joka menee hämärän- ja käsitetaiteenrajamaille on juuri sitä.
ihmeellistä mihin omahyväisyys voi johtaa... googlasin oman nimeni ja löysin tänne!
kiitos kauniista kiitoksesta. odottamattomana se palautti jotain paikoilleen!
Lauri W, tutkimattomat ovat herrain tiet :)
Lähetä kommentti