Kirjoitan. Luon silmukoita. Väärin.
Nehän on jo joku luonut, minua ennen, sanat.
Sanat ovat silmukoita. Lause on ketju sanoja.
Oikeaa pelkästään niin tulee sileää.
Nurjapuoli kuin tuulenväre veden pinnassa.
Tiheää pikkulainetta.
Nehän on jo joku luonut, minua ennen, sanat.
Sanat ovat silmukoita. Lause on ketju sanoja.
Oikeaa pelkästään niin tulee sileää.
Nurjapuoli kuin tuulenväre veden pinnassa.
Tiheää pikkulainetta.
Neulon tai kirjoitan,yhtä epätasaista on jälki.
5 kommenttia:
Kiva kuva, katselin yhtä neuletta tuollaisella pinnalla, nyt sen tietää nimetäkin.
Silmukat, värit ja sanat on keksitty, mutta niistä voi luoda uutta, kun ne asettaa uusiin yhteyksiin, käsittele niitä omalla tavallaan.
Oikein, nurin; oma kudin!
Kiitos vii :)
Tuima, uudenluominen vanhasta, olemassaolevasta on luovuutta parhaimmillaan. Enpä tuota tullut ajatelleeksikaan. Purettu lanka on kippuraisempaa, jotenkin työläämpää, mutta niinhän on muidenkin asioiden kohdalla. Lopussa kiitos seisoo.
Paula, omasta kutimesta tuli mieleen kansakoulusta kotiläksyksi saatu punainen pipontekele, hikinen, moneen kertaan purettu ja tiukoilla ja löysillä silmukoilla kyhätty surkimus, joka tuotti tuskaa. Sama keskeneräinen työ, jota opettaja Ainasoja sitten lakattuine kynsineen kohenteli helpon näköisesti :) kun yritti kursia suurimpia reikiä kasaan..
Mielenkiintoista miksi ihmeessa ne neulomiset hiostuttivat, ja puikot vaantyivat - muistan keltaisesta langasta kyhaamani sormikkaat: jokaisen sormen valiin jai reika... ja resorikudos oli muistaakseni melkoista "helmeilya".
Myohemmin kylla olen oppinut nauttimaan neulomisesta, sukat ja pipot ovat vielakin tuotannossa!:)
Lähetä kommentti