Hengitysääniä

Mies meni nukkumaan ennen minua. Nukahtaminen on jokailtainen arvoitus. Hetken sängyssä oltuaan hän nousi istumaan sängynreunalle. Hengittäminen on hankalaa, pinnallista. Hiljainen paniikki.

Kuuntelen olohuoneesta hengitystä. Jonkin ajan kuluttua helpottaa, kun kuulen miehen kuorsaavan. Uni on tullut sittenkin.

Heräämme varhain. Klo 5 juomme aamukahvia keittiössä. Mies pohtii oloaan. Kertoo tuntemuksiaan. Manailee kuukauden leikkausjonoa. Mietimme mitä pitäisi tehdä. Ehdotan Mehiläiseen menoa, keskustelua asiantuntijalääkärin kanssa.

"Jospa menisin työterveyteen ensin...katsotaan nyt..." hän sanoo omissa ajatuksissaan. Epätietoinen olo.

"Tuntuu kuin möykky alavatsassa turpoaisi", sanoo mies ja pohtii mikä vaikutus oli varjoaineilla, joita tutkimuksissa käytettiin. "Oletteko jodille allergisia", oli lääkäri kysynyt ennen varjoainekuvausta. Mistä sen tietäisi.

Mistä näistä tietää. Mikä johtuu mistäkin.
On vain luotettava lääkäriin, joka teki diagnoosin ja määritteli leikkausajankohdan.

Yksin oot, Sinä ihminen, kaiken keskellä - yksin.