Hetki hengittämättä

Yöllinen hikoilu, kipu, hengenahdistus, paino alavatsassa vei miehen sairaslomalle kahdeksi viikoksi. "Onko ollut itsetuhoisia ajatuksia", oli työterveyslääkäri kysellyt, johon mies että ei, koska ei halunnut kokeilla tosikkomaisen lääkärin huumorintajun rajoja: hirtehishuumoria olemme viljelleet tiukimpina hetkinä: "Ei muuta kuin nappi ottaan molemmille, niin ei jää kumpikaan kitumaan", totesimme yhtenä iltana kuin yhdestä suusta. Kiviaidan takana tavataan.

Elämänhalu on syvällä, voimakasta, kevääntuoksuista.

Viiltokivut keuhkon vasemmalla puolella on aiheuttanut yöllistä pohdintaa ja valvotusta. Konitohtori otatti röntgenkuvat tänään. Jotain karheaa näkyi kuvissa. Saattaa olla pitkän flunssan jälkiä. Savolaisen diagnoosia: suattaapi se olla niinnii, vuan suattaapi se olla toisinnii. Asia selviää 20.4. vastaanotolla.

Lääkäri antoi myös lähetteen Hämeenlinnan keskussairaalaan - kaiken varalta jos tilanne menee huonommaksi. Ehkä leikkausjonossa olisi miehen mentävä aukko jos niikseen tulisi.

Mielialalääkkeitä paketti myös. Totesimme, että toistaiseksi pärjäämme elämän eliksiirillä.

Tieto siitä, että Jorviinkin pääsee tarvittaessa väliaikakontrolliin ultraäänitutkimukseen, keventää mieltä. Miestähän hoidetaan. Jonotusnumero tuntuu äkisti sosiaaliturvatunnukselta. Vähään on ihminen tyytyväinen.

Tunnelmat vaihtuvat hetki hetkeltä.

Huomenna mies lähtee mökille. Hakee minut sitten pitkäperjantaina pääsiäisen viettoon.

Kärsimysviikko on puolivälissä, kärsimys vasta maanantaissa.