torstaina, tammikuuta 25, 2007

Kirje ystävältä


Sain eilen ystävältä kirjeen, jota luin ihastuksesta hämmentyneenä. Keskellä päivää, taksin takapenkillä työmatkaa tehdessäni lennähdinkin äkisti tunturituulien voimasta aivan muihin maailmoihin. Sain luvan lainata osan kirjeestä tähän, muistoksi päiväkirjan sivulleni. Kiitos!

"Oletko koskaan käynyt Lapissa? En viittaa Rovaniemeen, vaan käsivarren Lappiin, tuntureihin, tuuliin ja käsittämättömän kauniiseen valon avaruuteen, loputtomiin vuorijonoihin.. Minä menin, en tiennyt vasta kun näin, hengästyin - tunturin taikavoima pelkästään bussista nähtynä on valtava. Mutta mikä ihmeellisintä, yhdeksän tunnin Rovaniemeltä ajon jälkeen eteemme avautui näkymä saarikaupunkiin Jäämeressä, kaupunkiin, joka nousi silmänkantamattomiin jatkuvien kukkuloiden, vuorten ja tuntureiden
keskeltä sinisen hämärässä hehkuen, valonsa kuin helisevät tiu'ut rinteillään. Löysin dimangin, jäisen kristallihipun. Takaisin on päästävä.

Menin siis Tromssaan... pieni valovoimainen kaupunki idylliä tulvillaan. Niin rinteiden puukylät kuin moderni arkkitehtuurikin, lavastemaisiin luonnon horisontteihin avautuen kietoi katsojan taikapiiriinsä. Mahtavaa!

Mykistyin jo Kilpisjärvestä. Saanaa ei tunnista laulamalla ;) - se on koettava itse. Ymmärsin suuruuden, kun näin sen, vaikka vain ohimennen. En muista noin pohjoisessa käyneeni. Miten kaunis luonto onkaan. Oikeastaan on hassua, kuinka ihmiset hamuavat sen suuruuden äärelle, jossa luonto osoittaa ihmisen pienuuden - se voisi olla pelottavaa, mutta se on Lumoavaa (ehkä myös lohduttavaa).

Seisoin kaupungin kynnyksellä, jossain korkealla, tuulen tuiverruksessa. Lumi natisi jalkojen alla, vaaleanpunainen valo loi kevyen varjon tunturin laelle, lumen avaruuteen. Aurinko avasi silmänsä kaupungille kevään ensimmäisen kerran. Seisoin kynnyksellä ja kuuntelin hiljaisuutta, täyteläistä, tummaa, turvallista tuulen tuhinaa. Kaikkeus ja ei mitään olivat läsnä – olin tyhjä ja kaikesta vapaa, ja samanaikaisesti täynnä kaikkea, mahdollista. Variksen kaakatus lumen kaiuttomassa hiljaisuudessa, koivun käkkäräoksa lumen raskaasta noussut.. Mie olin kevyt kun tuuli.

Sie et tiiä?! Se oli niin kaunista - tunturinlaet, linjat horisontissa, luonnon arkkitehtuuri - on mentävä uudelleen. Se vapaus kauneudessa /-sta, se on käsittämätön.

Lappi on ihana!

********************

Haavetaren sanat tulivat mieleeni: Oi päiviä, kun on Onneksi Onnea”. Tänään minulla on ollut – taksimatkan verran. Ja paljon enemmän.

9 kommenttia:

Allyalias kirjoitti...

Olen itsekin tehnyt tuon matkan Kilpiseltä Tromssaan ja olen aikeissa lähteä pääsiäisen aikaan uudelleen. Pakko sanoa että piti kesken matkan pyytää pysäyttämään auto ja pitää kymmenen minuutin päänselvittelytauko. Joka suunnassa oli niin upeat näkymät, että en enää oikein uskaltanut nähdä mitä seuraavan rinteen takana on :) Oli kiva lukea tämän päivän juttuasi, muistella ja haaveilla. Kiitokset kauniista aamuherätyksestä :)

Haavetar kirjoitti...

Kiitos jakamisesta. - Sydämeen kävelevä kuvaus, joka jää kutkuttamaan...

Anonyymi kirjoitti...

Hieno taival tuo Käsivarresta Tromssaan. Maisema muuttuu tunturimaisemasta vuoristoksi kuin seinään ajaisi.

Ps. Kirje on jostain syys niin leveä, että ainakin minun selaimessani se työntää koko sivun aivan vasempaan reunaan ja menee kuitenkin yli oikealta. Sitä kannattaisi kaventaa.

Anonyymi kirjoitti...

Haluan kohdata viela joskus tuon matkan. On todella lohdullista etta saan olla pieni luonnon suuren arkkitehtuurin aarella.

Liisa kirjoitti...

Firefoxilla näkyy aivan oikein.

Talvinen Lappi on jäänyt kokematta. Tässä sain siitä palasen. :)

sivuaskel kirjoitti...

Allyalias, haluaisnpa minäkin toteuttaa tuon matkan. Houkuttelevaa...

Haavetar, kuvaus lävisti kyllä sydämeni...

Jussi, olet siis kokenut tuon taipaleen...ilmeisesti Explorer-selaimessa teksti hajoaa leveäksi...yritin muokata layoutia, mutta en tiedä onnistuiko, omalla koneella näkyy ihan ok.

Paula-sisko, pieni on ihminen luonnon keskellä, suorastaan mitätön... Tuosta kirjeestä tuli kyllä sellainen olo, että matka on joskus tehtävä!

sivuaskel kirjoitti...

Liisa, kiva kun näkyy "oikein". Voidakseen palata on lähdettävä. Ja voihan olla että jää sille tielleen... mene tiedä :)

Anonyymi kirjoitti...

Olen kokenut tuon taipaleen.

Näyttää tosiaan siltä, että MS:n selaimissa kirje leviää. Firefoxissa se on kauniisti sopivan levyisinä kappaleina, mutta Explorerin tuoreimmassakin versiossa leviää pitkälle yli näytön.

sivuaskel kirjoitti...

Enpä osaa sanoa mistä tuokin johtuu. Onkohan jatkossa samoja ongelmia, mene tiedä. Kiitos palautteesta, Jussi!