tiistaina, tammikuuta 30, 2007

Runo kukkii


"Miten mieletön
voi olla ihmissydän -
että silloinkin
kun olemme yhdessä
on ikävä sinua!"

Fukayabu

7 kommenttia:

Allyalias kirjoitti...

Ihana kuva ja runo. Digikameran käyttö alkaa olla hallussa, huomaan. Laitan runon talteen. Kiitokset siitä!

Anonyymi kirjoitti...

Kostuin kuvasta ja runosta. Kyynelkö menneestä erämaasta silmäkulmassa velloo, vaikka nyt juuri on niin hyvä olla.

Kuin Ally: otan talteen.

SusuPetal kirjoitti...

Kaunis on kuva, kyllä!

Liisa kirjoitti...

Molemmat ovat kauniit, kuva ja runo! Ja mustikat kohta kukassa.

Salka kirjoitti...

Yhdyn ylläoleviin kommentteihin: Kaunista! Ja sinä vasta harjoittelet! Minkähänlaisia otoksia saat kunhan jatkat kuvaamista;)

Anonyymi kirjoitti...

Upeaa! Niin totta tuo tuttu runo!
Minkamerkkinen on kamerasi?

sivuaskel kirjoitti...

Allyalias, kiitos sinulle. Digikuvaamisessa on vielä paljon taivalta kuljettavana...

Kiitos, Paju, tiedän fiiliksen josta kirjoitat! Elämä on tunnelmia.

Susupetal, kuva on : harjoitelma. Mutta että freesia on melkein kuin ruusu! Siitä olen iloinen.

Liisa, mielenkiinnolla odotamme mustikan kukkien jälkeistä sinerrystä. Optimisti uskoo että sinerrys tapahtuu. :)

Salka, todella harjoittelen, harjoittelemme. Kamerassa on 15 erilaista kuvausohjelmaa ja kunnes ne on opittu, niin vanhaksihan tässä väkisin ehtii :)

Paula-siskoni, luitko eilistä juttua, jossa lainasin runoja, jotka sinulta sain 26 vuotta sitten!! Siis 26 vuotta sitten. Huh!! Kamera on Nikon,Coolpix, 10-kertaisella zoomilla. Jos vaikka saisimme kesällä harmaahaikaroita kuvattua veneretkillä... :)