Enpä tiennyt aamulla töihin lähtiessä mitä tuleman pitää. Kalenterissani oli kyllä merkintä parin sovitun asiakastapaamisen ympärillä "USA". Utan Skärsilda Anställningar = paperitöitä. Mutta ei se niin mennyt. Arki ei useinkaan mene niinkuin amerikkalaisessa elokuvassa. Eihän niissäkään enää usein ole "happy endiä". Maailma on muuttunut.
Eilinen pitkä työpäivä raahautui mukanani jo yli yön, kulki mukanani aamuisen työmatkan sirpaleisina työstettävinä ajatuksina. Bussi kolisteli, nitkui ja natkui eikä kuljettajallakaan tuntunut olevan kaikki asiat tasapainossa. Kaasupoljin oli yhtä herkkä kuin jarru. Bruuumpps bruuumpps ja töks töks.
Olin viime viikolla kolme päivää lomalla, kesäloman palasia, joita onneksi on vielä muutama jäljellä syksyn pimeisiin. Ma-ti olin töissä, mutta en oman työpöydän ääressä, joten odotettavissa oli sähköpostien tulva, oman tiimin kysymykset, kuulumiset, edellisen työpäivän pohdinnat ja pino viime viikolta työn alle jääneitä papereita. Ja niitä "ovenrakoihmisiä". Onks sulla hetki aikaa.
USA-merkintä antoi suojaa tekemisilleni vain hetken. Tämä päivä oli tietämättäni tarkoitettu ongelmien käsittelyyn. Tunsin suurta voimattomuutta, riittämätömyyttä asioiden auttamiseksi.
Share Hold Value.
Sydäntä Hyvin Vähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Vai Share Holder Value?
No sydäntä tuskin laisinkaan kummin vaan, lompakot lihaksen paikalla pumpump..
Vii
Kiitos Vii, molempi parempi. Tai pitäiskö sanoa huonompi, sillä siltä se tuntuu. Blääh.
Lähetä kommentti