Seinälläni on taulu, vuodelta 1985, Hannu Väisäsen maalaama: avonainen, sisältä siniharmaa, vesileimallinen kirjekuori, mustekynä ja pieni, taitettu, kirjoittamaton kortti.
Tauluun liittyy paljon muistoja, symboliikkaa, kirjoittamisen intohimoa, tyhjän paperin lumoa.
kirjoitin
olin siis olemassa
usein
valkea paperi muuttui tuijotukseksi
puolitiehen juuttunut ajatus,
vitkastellen terään asti valunut muste
raapusti jäljen
ainutkertaisen
lähtemättömän
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti