"Virsi 547:
Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus..."
Kuulostaa hartaalta. Tänä aamuna ymmärsin että eilisen murheet ovat eilisiä, mutta ei unohdettuja. Joka aamu on armo uus. Sillanpieleen olisin mieluusti taakkani jättänyt. Eivät ne jättäneet minua. Kuljin aamusta päivän suuntaan. Ilta tuli vastaan.
Nyt tuntuu, että huomiseen voin kulkea silmänräpäystäkään nukkumatta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti