maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Liian väsynyt

en ole välinpitämätön
mutta liian väsynyt
olen käsittelemään

wtc-surua, ihmisen pahuutta, maailman surullisuutta

missä olit silloin kun tapahtui
missä olet nyt, huomenna, ylihuomenna

joka päivä liikaa katastrofeja
yksityisiä, kollektiivisia, monenlaisia


"Lapsoset ketterät kotihaasta
koivusta oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
Lauteilla saunan kotoisen taas
illalla kylpy maittaa....

Pehmyt on lapsista aina vihta,
äiti jos on vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
Jospahan säilyis äidin lapset
kylmältä maailmassa"...

2 kommenttia:

Haavetar kirjoitti...

Välillä on pakko ihan tietoisesti suunnata mieli iloisiin asioihin (tai ainakin vähemmän suruisiin). Yli voimien käyvä sureminen hajottaa, kyynistää, ja kyynisyys ei synnytä hyvää.

sivuaskel kirjoitti...

Niin on. Murheen keskiarvo on enemmän kuin ilon. Jostakin kummasta syystä. Siis iloitkaamme!