Maalta kaupunkiin

Kesä on vaihtunut syyskuuksi, mutta tuuli on lempeä yhä ja auringolla on jäänyt levy päälle. Vanha älppäri rahisee.... aurinko paistaa, paistaa, paistaa...

Mitä se paistaa? Kummallista äidinkieltä. Tai onko se sitä?
Äiti paistaa pullia. Paisti paistetaan. Ei kovin hehkeä verbi auringolle.

Mökkirannassakin paistoi. Ajoittain.
Perjantaina pääsimme lähtemään jo klo 16 heti palattuani kahden päivän johtamiskoulutuksesta Krapinhovista. Tuusulanjärven rantamilta, jossa vuosisadan vaihteessa rakenneltiin upeita hirsihuviloita; Onnelaa, Suvirantaa, Ainolaa, Erkkolaa, Halosenniemeä...

Ostin respasta ihastuttavan kirjan, Tuusulanjärven taiteilijakotien keittokirjojen reseptejä, muisteluksineen, historiikkeineen... Luin sitä iltahämärissä Miehelle, joka ilahtui läskisoosireseptistä. Vanhan ajan läskisoosi, jonka Mies valmistaa täsmälleen Sibeliuksen sisäköiden oppien mukaan! Namnam! Kuulostaa pahemmalta kuin suussa maistuu. Simply is the Best. Suosittelen.

Tänään, sunnuntaina, aamu valkeni - tai ei oikein - puoli kahdeksan aikaan. Harmaahaikarat kököttivät kivikoilla aamuruokaa odottelemassa. Hauska näky; kuin huutomerkit ne seisoivat kivillä, viistosti selät suorina. Olisipa ollut digikamera.
Joutsenperheen isä ja äiti haistelivat tuulia, vastaisia, että voisivat näyttää lentämisen mallia kahdelle harmaalle poikaselleen. Koko perhe levitteli siipiään, isä edellä, äiti perässä ja vihdoin kaksi perillistä kohottelivat siipiään. Vielä on aikaa syksyn tuuliin, kun on pakko lähteä jäätyvän järven lahdelmasta lämpimämpiin oloihin.

Mies haravoi isompia kiviä mökkitien varresta, johon ystävällinen kylänmies oli pyynnöstämme tuonut hiekkasoraa ajokaistan raiteisiin. Minä huushollasin tuvassa. Laitoin kaalipadan uuniin ja "mummon" pannukakkutaikinan muhimaan. Viiskyt grammaa voita uunipellille sulamaan, lähes ruskistumaan, ja sitten taikina pannulle ja uuniin. Pari kertaa paistumisen aikana on pisteltävä enimpiä kohoumia haarukalla, mutta aikansa paistuttuaan se on mehukasta, pellistä hyvin irtoavaa herkkua! Pohja on makean rapea.

Mies jäi mökille neljän viikon kesälomalle. Työlistalla on liiterin rakennus ja vanhan ulkohuussin, varaston ja liiterin purku. Tarkoituksena on kutsua ystävät kesänhyvästelyjuhliin ja polttaa hieno uppokanto- ja liiteripuukokko syksyn pimeillä...

Hämeenlinnan asemalla ei enää pysähdy Pendolinot. Oikorata Hesasta Lahteen laittoi valtion rautatiet uuteen uskoon. Juhani Ahon "Rautatie", ensimmäinen rataosuus Helsingistä Hämeenlinnaan on kokenut kovan kolauksen. Yli satavuotias rautatieasema saa katsella sivusilmällä ohikiitäviä pendolinoja, jotka viuhahtavat paskantärkeinä isompiin kyliin. Seuraava pysähdyspaikka on Tampere. Tammerfors.

Just, just. Det är så fint. And so effective.

Anna mun kaikki kestää.