Mökkipihaan on lennähtänyt vahvan keltainen matto. Kaunis ja kahiseva. Viininpunaiset pensaiden lehdet värjöttelevät syystuulessa. Lehti lehdeltä luopuvat kasvusta. Toiveikkaina hautautuvat pian pehmeän lumen alle talvehtimaan.
Vene on kumottu ja laituri nostettu talviunille. Talvirenkaat vaihdettu. Keittiön kaapit siivottu. 85-vuotias ystävä onniteltu. Vesi + 8, ilma + 10.
Kirkas tähtitaivas ja terävä kuunsirppi saattelivat meidät aamusella puoli seitsemän aikoihin takaisin työn perään. Matkan aikana aamu valkeni. Moottoritien autius helpotti siirtymää.
Puoli kymmeneltä olin töissä; muuttolaatikoiden pakkausurakkaa, vuosien varrella kerääntynyttä paperia pinoittain selvitettävänä. Huomenna on helpompaa, kuvittelen.
Joutsenperhe jäi lahdenpoukamaan. Harmaahaikarat rääkkyivät aamun pimeässä.
Kärsimyskukka kiitteli sisätiloihin pääsyä räpsäyttämällä yhden kukan auki. Vielä on kaksi nuppua.... Viisi ja puoli kuukautta kukkakavalkadia!!!
Kiitos Passiflora.
Talvi saa tulla. Se tulee vaikka ei saisikaan.
2 kommenttia:
kirjoituksestasi välittyy hyvin tavoitettu tunnelma. Pidin kirjoituksestasi.
Kiitos tui. Tunnelmien siirtymät sekä vievät että tuovat energiaa, huomaan.
Lähetä kommentti