on vain anteeksiantoa, hyväksymistä
lohdutusta että olemme mitättömiä tähtiä avaruudessa
kaikkivoipa selittämätön läsnä kaiken aikaa
metsä puhuu minua auki
ihmisen rakentamaa muurahaiskekoa ei ole olemassa
metsä puhuu
valottomat tähdet kuuntelevat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hyvin universaaleja asioista kirjoitat runossasi. Monimerkityksellinen lause mm. tuo "Metsä puhuu minua auki."
Herää kysymyksiä: Tuuleeko metsässä? Kuunteleeko kulkija metsän ääniä, puhetta, hiljaisuus ja rauha avaavat kiristäviä arjen salpoja ja lukkoja...? Jne.
Syvää luotaavia lauseita kaiken kaikkiaan!
Korjaus edelliseen: universaaleja piti tietenkin olla universaaleista :)
Ilmaiset vahvoja tunteita. Oletkohan muutosprosessin keskellä. Tuon edellisen tekstisi tunnot jatkuvat ja vahvistuvat.
Kiitos leonoora ja isopeikko!
Just nyt huterakin ilmaisu tuntuu tärkeältä, tervehdyttävältä.
Lähetä kommentti