Heräsin jo 4.50 pähkähullusta unesta, jossa olin pyöräilemässä työpäivän jälkeen Espoosta Tampereelle, mutta tulinkin Ylivieskaan. Haloo! Nousin mäkeä ja käännyin oikealle. Eihän täällä vielä pitänyt lunta olla, mutta oli sitä. Tajusin, että jalassani oli korkokengät ja tiet olivat paksun lumen peitossa. Ihmettelin Ylivieskan keskustassa, että mitä asiaa minulla muka tänne ja miten pääsen pyöräni kanssa takaisin yöksi kotiin.
Mistä tuo Ylivieska, pohjoispohjanmaalainen pikkukaupunki tuli uneeni? En tiedä. Ehkä jostain kaukaa lapsuudesta, jolloin vierailimme isän kanssa erään vaatetusliikkeen omistajan luona. Mukavia ja peräti hassuja muistoja tästä kaupungista. Seisoimme nimittäin kerran siskojeni kanssa vaatetusliikkeen näyteikkunassa liikkumattomina mallinukkeina ja yritimme olla purskahtamatta nauruun kun ohikulkijat epäluuloisen näköisinä tuijottivat meitä lasin takaa.
Heräsin kesken unen enkä tiedä palasinko pyörällä vai junalla :).
Maanantai on matkan takana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mallinukkekohtaushan vaikuttaa yhtä paljon unelta kuin oikea uni :D
Onkohan olemassa myös Alivieska?
Korkokengät ja vaatetusliike, ihan ymmärrettävää :)
On olemassa Alajärvi, mutta onko Yläjärvi?
Hauskaa viikkoa!
Hei ystävät, kiitos kommenteista! Rita, Alavieska on olemassa Ylivieskan kupeessa ja aika absurdia ja hauskaa oli seistä mallinukkena ikkunassa...
Tui, hauska havainto, vaikka herättyä tuntui että hullua matkailua keskellä yötä :) Mistä hitosta nämä unet työntyvät kuin kukkasipulit lumesta?!
tää on testi
Lähetä kommentti