Äidinkielenopettaja opetti, että sydämessä ei mahdu olemaan kahta ämmää yhtäaikaa. Ei siis sydämmessä.
Eikä enää-sanan viimeinen kirjain ole n. Ei siis enään.
Pulpettikaverini Yrjö joutui tästä sanasta laiskanläksylle ja opettajan pakottamana kirjoitti sata kertaa enää enää enää enää...
Ja että alkaa-verbi eroaa ryhtyä verbistä siten, että tyttö alkoi laulaa, mutta poika ryhtyi laulamaan.
Nyt minä alan valmistautua työpäivääni. Rrrreippaana ja rrrryhrikkäänä, kuten Urpo-poika lausui kansakoulussa ja tuli diskatuksi kuorolausunnasta. Vanhan kansakoululaitoksen opetusmetodit eivät olleet kovin kannustavia. Urrpo rrraukka.
Muuten, miehen sydämestä ei löytynyt vikaa. Ainoastaan rakkautta. Mutta sen löysin minä eikä tohtori.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Oi miten ihana aamu-uutinen. :)
Hyvä uutinen!!!
:)
Kiitos, niin oli ja on! Elämä kuljettaa....
Ne jotka vanhassa koulussa kirjoittivat sydämmen kahdella ämmällä saivat sen tasapainoon kun kirjoittivat kuulema yhdellä. Hiustenhalkomista yhden tahon mielestä, ja pakkomielistä korjauksen tarvetta toisen. Opettajan sydämeen pitäisi mahtua tarvittaessa vaikka kolme ämmää.
Olen iloinen sinun ja miehesi puolesta. Sydämellisin terveisin
Yhden koon Kops
Kiitos, Kops! Niin se on, hiustenhalkomista tai pakkomiellettä, mutta kieltämättä korvaani särähtää kun nykyisin puhekieli esim. medioissa on todella löysää ja piittaamatonta. Leben und leben lassen, mitäpä se mulle kuuluu vaikka kuuluuhan se kun kuuntelee. :)
Siis rakkaus, ja miehen sydämessä vain yksi ämmä. Parhaat onnitteluni!
Kiitos sikuri :)
Lähetä kommentti