Myrskyä , messua, kyyneliä

Hyytävä puuskatuuli riisui viimeisetkin kesähepeneet puiden oksilta. Alastomuus punastuttaa pihlajakaunottariakin, jotka keikistelevät teiden varsilla vain hehkuvat punaiset helmet suojanaan. "Diamonds Are a Girl's Best Friend".

Syysmyrskyn riepotuksessa ei kenelläkään ole vastaansanomista, mutta ”tolkku se on oltava talkkunaakin syödessä”, sanoo vanha kansa. Etelärannikko säästyi sentään lumimyrskyltä.

Auringon kylmä, viisto valo saatteli kirja- ja ruokamessuille menijöitä. Lämpö tulvahti vastaan jo ovella. Oli sopivasti jonoa lippukassalle niin, että hyyhmäiset vilunväristykset ehtivät kulkea päästä varpaisiin ja liueta ihmisjoukon synnyttämään sisäilmaan.

Toinen jonotus narikkaan. Kaksi takkia yhdelle lapulle kahdella taksalla. Palttoot eivät paljon maksaneet, yksviiskymentä kappale. Sisäänpääsy Stockan kanta-asiakkaana kilautti alennusta yhteensä neljä euroa. Snellu ja yks Linnan Väinö entisajan markoissa. Samalla lipulla sai katsella silmillään, kuunnella korvillaan, hypistellä käsillään ja maistaa suullaan. Ruokamessujen loimulohien käry leijui hengenravintolan puolelle asti. Äsch, miten eksyin moiseen epärelevanttiin inventaarioon.

Kasvoton "puhemusakki" täytti lavean hallin. Edestakaisin pysähdellen liikkui kirjanrakastajien joukko. Kustantajia, divaristeja, kirjansitojia, yhdistyksiä, Ruotsinkatuja, lapsinurkkauksia, metrilakuja, ilmaiskrääsää, haastatteluareenoita, tarjouksia, kilpailu- ja tilauslipukkeita.... sulassa sovussa, mene tiedä.

Julkkiskirjailijoiden äänet kumisivat mikrofoneissa, lähellä ja kaukana. Esikoiskirjailijoiden posket punoittivat eka kerran jännityksistä, toimittajien kysymykset katosivat ihmisvilinään. Hetken houkuttamat salamavalot kuin huutomerkit tärkeän asian perässä. Viimeistään Yle-ständillä kaupallisuus alkoi kakistella, kun myytävänä oli 'Tarmo Ropposen lyijykyniä' ja 'Eeva Polttilan kurkkupastilleja' hyvään hintaan. Onkohan minun huumorintaju katoavaa kansanperinnettä? :)

Pläräsin pahvilaatikoista vanhoja Suomen Kuvalehtiä ja Kotiliesiä. Ostin molemmat marraskuun numerot vuodelta 1928 syntymäpäivälahjaksi Madame Jiille, joka viettää 78-vuotispäiväänsä 2.11.2006. Kotiliedessä oli juttu Josephine Bakerista ja SK:n kannessa komeili Jussi Snellman., Sibeliuksen vävypoika... sopivaa silmänruokaa iloluontoiselle ja huumorin suhteen kaikkiruokaiselle päivänsankarille!

Pula-ajan kasviskeittokirjaa en voinut jättää pinoon, samoin sujautin mustavalkoiseen paperikassiin Mirkka Rekolan "Tuoreessa muistissa kevät", Aforistiset kokoelmat sekä "Virran molemmin puolin", Runot 1954-1996.

Koju kojulta lähestyimme isojen kustantamoiden kirkkaasti valaistuja ständejä. Tungoksesta erottui kasvoja, mietteliäitä ilmeitä, ihmisiä, joiden olemuksesta saattoi tehdä pikaisia päätelmiä siitä, mitä kirjoja he mainoskasseihinsa sulloisivat.

****************************

Yhtäkkiä huomasin seisovani etsimäni kirjan edessä. Tai kirjojen, koska kirjat olivat pyramidinmuotoisessa pinossa. Hiljainen enkeli lehahti kirjojen yli ja kosketti siivenkärjellään. Keskellä ihmisvilinää elämä jatkuu, mutta pysäyttää minut sanattomaksi. Otin pinosta Reko ja Tiina Lundanin "Viikkoja, kuukausia", maksoin ja kävelin pois. Liian varhain päättynyt elämä, sen viimeiset viikot, kuukaudet näiden kansien sisällä. Siipien kosketuksia, enkeleiden kyyneliä, elämänvaloa. Lämpimimiä ajatuksia teille, Minna, Kerttu ja Saara.

Kiitos kirjasta, koskettavasta.