Debet ja Kredit

Niin siinä sitten kävi kuten eilen ajattelin, että kun pujahdan pimeään aamuun ja uskon, että lyhtyjä riittää koko päiväpolun matkan verran, niin riittihän niitä!

Onko ihmisen onni asennekysymys? Tai siis onnellisuuden tunne. Uskoni "up to you-teoriaan" on vahva. Elämä on juuri niin kurjaa kuin jaksat vaikertaa ja vastaavasti aivan ihastuttavaa, jos niin haluat.

Ihmisen mieli on useimmiten muualla kuin tässä hetkessä. Se joko kaipaa tai suree mennyttä tai kuvittelee tulevaisuuden tuovan jotakin parempaa. No, tulevaisuudenusko on hyvä asia, mutta eihän meillä ole kerrallaan kuin juuri tämä, läsnäoleva elämisen hetki.

Nyt kun syksyn pimeä on kääntymässä jouluvalojen ja hitaasti lumenvalon kautta kevätaurinkoon, en tiedä paremmasta. Onko sitä? Olen onnellinen juuri nyt. Ja kiitollinen paljosta.

Tämän vuoden saldo alkaa olla kohta tiedossa. "Debet on ikkunan puolella, Kredit seinän puolella", opetti vanha kirjanpitäjä aikoinaan. Olivatko ne sisaruksia Debet ja Kredit? Jos niin, Debet oli sisko ja Kredit oli sen veli, ainakin minun mielikuvituksessani :)

Kun 2006 on vaihtumassa 2007:ään, ovatko lukemat plussalla vai miinuksella?

Monenkirjava vuosi on ollut. Paljon huolta ja surua, mutta nyt katsoen enemmän kuitenkin iloa, rakkautta, onnellisuutta. Ja ennen kaikkea kiitollisuutta. Debetiä oli miehen sairaus, joka yllätti keväällä, mutta Kreditiä oli siitä toipuminen: elämän väkevä tuoksu yli kesän, mökkimaiseman rakentaminen liitereineen, ulkohuusseineen, kaivoineen...kuntoutuminen ja lokakuinen töihinpalaaminen.

Äkkipysähdyksen säikäyttäminä olemme selvinneet tänne, joulukuun 12. päivään asti. Olemme kasvaneet ihmisinä. Olemme oppineet entistä enemmän arvostamaan elämäämme ja tiedostaneet useammin, että "ihmisen elämä on kuin ruoho, kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole". Olemme kiinnittyneet toisiimme lujemmin. Amor vincit omnia.

Kesäkuussa saattelimme miehen äidin, 82-vuotiaan Hetu-muorin tästä elämästä parempaan. Juhannusruusut tuoksuivat täyteläisinä vanhan kotitalon pihassa. Olisiko kauniimpaa hyvästelyn aikaa Ihmiselle, joka rakasti kukkia, piti tärkeänä, että kotipiha oli aina kaunis ja vehreä, että pöydässä oli aina tarjottavaa, että "pärjättihin, vaikka ois minkäänkilaise puuttehen keskell' eletty". Pohojalaane nainen syänjuuriaan myöten.

Lasteni elämän koettelemukset ja surut ovat kääntyneet valoa kohti kuin kukanvarret. Varjopuolen lehdet ovat vahvistuneet, uusia silmuja työntyy mullasta, nuput ovat auenneet tai aukeamassa. Kullannuput. Äidin Rakkaat Murut.

Elämä kuljettaa. Myös me elämäämme.