Helvi Josefina, 18.7.1923 - 9.6.2006

Miehen äiti, Hetu-muoriksi kutsuttu, kuoli perjantaina, 9.6.2006.
Mies soitti samaisena aamuna muorille tapansa mukaan, mutta puhelimesta kuului vain piippausta. Nuorempi veli meni katsomaan tilannetta. "Tuossa se istuu vessanpöntöllä" sanoi velipoika. "Se taitaa olla kuollut", jatkoi. "No, kokeile onko se kylmä", ehdotti mies. "On se kylmä, jalat ovat sinisenä" vastasi nuorin veli. Poliisit tulivat ja tilasivat ruumisauton. Asiat tapahtuivat koruttomasti, mutta ei se vähennä kaipausta, menetetyn läheisen ihmisen arvostusta.

Minä soitin viimeisen kerran muorille 6.6. tiistaina töistä lähtiessä. Pitkä puhelu - kuten usein oli tapana - työpaikalta koko bussimatkan ajan kotiovelle asti. Virkeänä hän selosti, että vieraita oli tulossa keskiviikkona ja torstaiksi oli suunnitelmissa matka kotitalon peruna- ja sipulimaata katsomaan... Vielä maanantaina 5.6. äitimuori oli leiponut hiivaleipää evääksi loppuviikon matkaa varten, pakannut ruokakassin valmiiksi; kahvia ja muuta särvintä...

Ei Noutaja kysele, se vain vie kun aika on tullut täyteen. Niin tapahtui.

Neljä vuotta ehdin ystävystyä miehen äidin kanssa. Ensimmäisestä tapaamisesta lähtien olimme läheisiä toisillemme. Hetu-muorin ääni puhelimessa vaikutti kuusikymppiseltä. Virkeä, huumorintajuinen elämänasenne nuorensi ikääntyvää ihmistä. Huomenna olisi hänen 83. syntymäpäivänsä. Lakeuksien likka, Rikun ja Emilian tytär; Helvi Josefina.

Olen kiitollinen yhteisistä rupatteluhetkistä, kun hän kertoi elämästään, nuoruusvuosistaan, muutostaan työn perässä Pohjanmaalta Hämeeseen, ihastumisestaan Tauno Ilmariin, joka kosi tummasilmäistä kaunotarta järvenrannalla kuutamon valossa.

Mökkikirjaan olen muistiinmerkinnyt osan keskusteluista. Monenlaisia tarinoita, nuoruusmuistoja, työteliäitä vuosia mahtui hänen elämäänsä. Viisilapsisen perheen äitinä, kirvesmiehen vaimona, lapsesta lähtien kovaan työntekoon tottuneena. Hetu-muorilla oli huumorintajua ja eteenpäin mielivä mieli.

Arvostan tätä Ihmistä, joka monista sairauksistaan huolimatta jaksoi loppuun asti olla mukana Elämässä.

Mökin tuvassa meillä on muistona sininen kaunis rukki, jonka toiselle kyljelle on kaiverrettu nimikirjaimet E.J.K. Isomuorin, Emilia Josefinan polkema rukki se on.