Joulukaktus mökkituvan pöydällä kiittelee pihametsän reunassa viettämäänsä kesälomaa yhdellä kukalla. Yksi pienenpieni punainen pilkku toisen lehden kärjessä antaa toiveikkaan olon; jospa sekin jaksaisi kasvaa avautumiseen asti. Minulle riittää yksikin kukka. Ensi kesänä se pääsee taas rehevöitymään lisää ja kenties innostuu joskus täyteen loistoonsa.
Aamu kehrää, lempeä on lumen valo. Hyvä on herätä, nousta ja lähteä.
3 kommenttia:
Liikuttava..."on maailman rikkaus sinun kun mitaan et omakses ano"...
Joulukaktus kukkii sitä runsaammin, mitä kuivemmissa oloissa on joutunut kitumaan. Samaa ei kai voi soveltaa laajemmin. Oikea talvi ja lumi herättävät meidän muut talvielämään.
Paula, niin se on. Vähemmän on enemmän!
Katriina, niin minäkin haluan uskoa, että kitumisen kautta loistelias kukinta. Lumen valo on herättänyt, koskettanut, tuntunut. Hyvältä, hyväilevältä.
Lähetä kommentti