Lits, lots

Viikonloppuna käväisimme mökillä. Litisevän märkä vihreä pihanurmikko, veden päällystämän ohuen jääriitteen peitossa lilluva järvenselkä ja läpeensä harmaa taivas. Lämpöasteita +4 Celsiusta.Pihalinnutkin olivat jotenkin vaisuja.

Ei tiennyt luonto, emme mekään, mitä voisi muuta kuin odottaa parempia aikoja. Kuvittelin mielessäni viimaisen lumimyräkän, järven jäätymisen äänen, pihalintujen touhukkaat pyrähdykset ruokailupaikalla. Ummistin silmäni ja kahlasin tuulen nietostamissa kinoksissa, sytyttelin lyhtyjä, haaveilin talvesta, jota en paljoakaan kaipaa. Maistiaisen verran vain.
Emme lämmittäneet saunaa, emme tuoksutelleet tuoreella vihdalla. Käperryimme lämpimään tupaan ja nukuimme kolmen tunnin iltapäiväunet. Ei se minusta ollut huono vaihtoehto ollenkaan :) Heitimme lohenvonkaleen perkuujätteet rantaan. Yöllinen kulkija, kettu tai supikoira, ne sieltä kyllä löytäisi. Vähän ennen puoltayötä menimme ulos ja kuulimme nopealiikkeiset, litisevät tassunäänet, jotka katosivat rantaa pitkin yön pimeyteen. Lohesta oli jäljellä vain suikale nahkaa, joka sekin oli kadonnut aamun valjettua. Harakat, varikset, oravat, närhet, kettu ja supikoira muodostavat mainiosti toimivan siivouspalvelu-tiimin. Ruokapalkalla.

Käpytikat huolehtivat yhdessä sini-, tali- ja hömötiaisten kanssa vanhaan halsteriin viritetystä läskistä, jota himoitsee myös naapurin kissa. Kerran aamuvarhaisella yllätin kissan koivun oksalta kurottelemassa herkkupalaa ääriasennossa, hännästään puunrunkoon kietoutuneena. Löysin Hakaniemen hallista kauppiaan, jolla on aivan erityisen hyvää linnuille tarkoitettua läskiä. Valtavankokoisia 'talitaljoja', joissa on nahka toisella puolella ja helpottaa siten niiden kiinnitystä. Oikein kunnon tavaraa eikä mitään ohuita, nahattomia luiruja, joita monen kaupan pakastealtaassa on saatavilla.

Palasimme kaupunkiin jo hyvissä ajoin. Illalla myöhään kurotteli tummankeltainen kuunsirppi matalalla taivaanrannassa kuin terveisiä tuoden: tulee kirkas yö ja kuu.