keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008

Versio kaksi





ei pitäisi kirjoittaa jos ei ole mitään kirjoitettavaa
ei pitäisi tuhlata tyhjiä sivuja

aika
kahden hetken väli
on liian kapea



Kakkosversio edellisen tekstin lukijakommentti huomioiden.

Lähettänyt klo

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pidän tästä tosiaankin enemmän. Runosi ei tarvitse kevennystä, sanasi tässä ovat tarpeeksi kevyet, vaikka runon ajatus ei sitä olekaan.

7:31 ap.
sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Tuima, oikeassa olet. Mukava kun olet olemassa!

7:44 ap.
Marikki Kuusi kirjoitti...

Tulin suoraan tähän. Tämä on parempi; neuvosta on otettu vaarin, eikä ole tuhlattu sivua :-)

11:18 ap.
Virpi P. kirjoitti...

Kirkas pieni runo, kuin kylmä vesipisara.
Kuvahan tämäkin on. Ihailen kykyäsi tiivistää ajatuksesi muutamaan sanaan ja tarjoilla ne kauniissa paketissa.

11:20 ap.
sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Marikki, vanha koirakin oppii aina jotain jos pitää silmät ja sydämen auki ja korvat höröllään :) Kanssakulkijat ovat kuin lyhtyjä polun varrella!

Katriina, kiitos kommentista. Kyllä tämän runon tiivistäminen tapahtui "kustannustoimittaja" Tuiman ansiosta! Hieman kiireissäni ja spontaanisti tänne aina kirjoittelen. Oma valintahan se on. Voisin tietysti pitäytyä harvempaan kirjoitteluun ja mietitympään lopputulokseen.

5:19 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Sivuaskel, samat sanat sinullekin :)

10:55 ip.
Marikki Kuusi kirjoitti...

Blogiin kyllä sopii tuo spontaanius --- kirjoittaa, mitä kirjoittaa ja välillä tuloksena onkin ihan Runo tai muu kelvollinen.

12:59 ip.

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)