sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Pari runoa vielä

Kastemato-idylli

"Sade on lakannut.
Kylläinen luonto kääriytyy levolle
viheriän hämärän vaippoihin
huokaillen tyytyväisyydestä.

Mutta pellolla,
juuri ikkunani alla,
kissanpennunpehmeä, valkopuseroinen tyttö
elehtii hullunkurisesti käsillään
yrittäen pyydystää kastematoja,
joita hän kamalasti pelkää.

Väliin kääntää hän hymyilevät kasvonsa
kohti ikkunaa, jossa minä
ihastuksen mykistämänä seison.

Hetket ovat säveliä,
ilta suuri lemmenlaulu.
Kesä on tullut."


Ohitus

"Kuulumattoman askelen
tyttö vastaani välkkyen
tipahuttihan rahtusen
iltaan romantiikkaa.

Niinpä käykäämme vaieten
ohi toistemme toiveiden,
jotta jäisi se rahtunen
iltaan romantiikkaa."


Hukkaperän lauluja, Kimmo Koskimaa 1954

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Kuulumattoman askelen
tyttö vastaani välkkyen
tipahuttihan rahtusen
iltaan romantiikkaa."

Miehen kanssa ihmettelemme, miten meistä yhä vanhempina on tullut yhä vinhemmin romantiikan kaipuisia ja siihen taipuisia. Tipahutetaan taas.

sivuaskel kirjoitti...

Kokenut kaiken tietää, sanotaan. Kun vielä osaa ja ymmärtää nauttia, niin mikä sen ihanampaa. Kauniisti kirjoitit: romantiikan kaipuisia ja siihen taipuisia. Lämpöä ja rakkautta ei koskaan ole liikaa. Onnenhetkiä elämääsi, elämäänne!