maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Kirkas yö ja kuu

Tammikuulta jäi urakat hieman viime tippaan, mutta ehti kuin ehtikin. Viime metreillään se teki mitä piti: pyrytti maat ja metsät valkoisiksi, järjesti sen verran pohjoistuulta että pakkasukonkin oli herättävä hommiinsa. Vain muutama viikko sitten luonto oli ymmällään, kääntääkö kylkeään talviunille vai vihertääkö valoa kohti. Kanttarellit, mustikanvarvut, sinivuokot ovat pakkasukon komentamina joutuneet kaivautumaan takaisin lumivällyjensä alle parempia aikoja odottamaan.

Helmikuu odottelee jo estradille pääsyään verhon takana. Valovoimaisena tähtenä on helppo olla yleisön suosikki. Kalenterista löytyvät heti alussa Aamu ja Valo. Sunnuntai 4. päivä on Kynttilänpäivä, jolloin "joulu viimeisen kerran katsoo taakseen." Helmikuussa on myös Ystävänpäivä, ajatuksena hyvä mutta kaupallisuus on tuonut siihen liikaa krääsämäisyyttä. Sitäpaitsi - Ystävänpäivä on joka päivä. Ihan samalla tavalla kuin äitien tai isien päivä. Siis pitäisi olla.

Kaunis nimi Talvikki juhlii 11. päivä sunnuntaina ja voiko ihanammin lyhyt ja toiveikas helmikuu päättyä kuin Onnin nimipäivään 28.2, joka on myös Kalevalan päivä.

Kirjahyllyssä silmä osui kapeaan runokirjaan, joka on yksi Otavan runokilpailussa 1980 lunastetuista kolmesta kokoelmasta. "Tulee ilta sateen jälkeen", tekijänä äidinkielen lehtori Antti Saari. Kiitos amerikansiskolleni, jolta sain kirjan syntymäpäivälahjaksi 1981.


"Talojen väliin satanut paksusti lunta, taivas
on korkea ja sinipunainen,
pellot pitkiä ja tasaisia kuin kaadetut kynttilät.
Talojen savut pystysuorassa
liikkumatta."

*****

"Pohjoinen tuuli
hioo lumihankea
yötä päivää kuin
mestari: kuumeisesti.
Tulee kirkas yö ja kuu."


Antti Saari : Tulee ilta sateen jälkeen, Otava 1981


9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pidän helmikuusta. Se on lyhyt kuukausi, ja silloin on hiihtoloma.
Ja helmikuun jälkeen tulee maaliskuu, joka on melkein jo kevättä.

Valoa kohti!

Allyalias kirjoitti...

Hienot runot, taas uusi, tuntematon nimi. Kyllä nyt on kevät tulossa ja luulen että luontokin alkaa huomaamaan sen.

Haavetar kirjoitti...

Kiitos kauniista kuvauksesta. - Ajatella, tällä viikolla jo. :)

Liisa kirjoitti...

Tuntuu, ettei talvea ollutkaan. Sisällä. Valo sen tekee. Kauniita runoja ja uusia. Milloin digidigidigi alkaa näkyä? :)

Anonyymi kirjoitti...

Helmikuu on minulle aina tärkeä: silloin on perheessäni kolme syntymäpäivää ja neljä täyttäjää.
Minä itse, kaksoseni ja yksi lapsenlapsistani. Helmikuussa on jo aamullakin valoisaa ja töiden jälkeen ehtii lenkille ennen pimeää.

Anonyymi kirjoitti...

Suomalaisen sielun ääriviivat piirtää luonto – silloinkin kun luonnonjärjestys yllättää: kylmä vuodenaika hohkaa lauhaa. Mutta sen vastavoimana kirkas pakkaspäivä lumivalkeudessaan ja elämänkokoisessa tuttuudessaan ilahduttaa. Se tuli sittenkin, lapsuuden talvi! "Uin", hiihdin, nautin kuvauksesi myötä.

Onko päiväntasaajan kansojen sanastossa neljää vuodenaikaa? Suomen kielessä niillä on käyttöä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ulkaltaisinko väittää, että nuo runon säkeet liittyvät enemmän tammikuuhun kuin helmikuuhun, jolloin jo pitäisi tulla ensimmäisten suojasäiden, joista ne jäähelmet puihin ja hankikanto. Nyt eletään vain niin kummallista aikaa, että viime kesänä, esimmäisen kerran eläessäni, toivoin kesällä vesisadetta ja talvella lumisadetta.

Salka kirjoitti...

Kyllä tästä talvesta onkin ihanaa nauttia! Itse tosin vasta ikkunan ja valokuvien vältyksellä. odotan kovasti paranemistani että pääsen kulkemaan noiden lumihuppuisten puiden alta jotka ikkunastani nään.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos kommenteista, ystävät!

Susupetal; helmikuu on tosiaan jo melkein kevääntuoksuinen. Nyt jo päivä on pidentynyt silmän havaittavaksi asti.

Allyalias, hyllyyn unohtuneita runoja on kiva löytää. Tykkäsin valitsemistani talvitunnelmista.

Haavetar, mihin tosiaan livahti tämä tammikuu. Nopeasti se meni. Helmikuu on nimeltäänkin kaunis. Mistähän lie peräisin?

Liisa, digidigidigi näkyy kun malttaa odottaa ja kehtaa esittää harjoitelmiaan. Vielä täytynee paneutua tekniikkaan. :)

Obeesia, onnea helmikuun sankareille! Taisit kirjoittaakin jossain tekstissä näistä onnenkantamoisista, siis useista synttärijuhlista perheessäsi.

Kiitos, Paju. Olemme etuoikeutettuja näiden vuodenaikojen vaihteluiden kanssa, siltä tuntuu ainakin, koska rikkautta se on! Mukava ilmaisu tuo "uin" kuvauksen myötä. Avantouintia se lienee...hhrrr. :)

Jussi, no, tammikuuhan nyt vasta onkin vaikka helmikuusta haaveilin. Anyway, juuri nyt on kylmää ja ehkä siitä syystä tuli valittua juuri nuo rivit, joista tykkäsin.

Salka, oi kun pian paranisit ja pääsisit nauttimaan lumihuppuisten puiden alle...voit saada oksilta pehmeän sateen niskaasi!