keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007

Mättää



huonotuulinen ilta
ärtynyt puhe pirskahteli suupielistä
itseni kanssa känäsin ääneen

työasiat mättää

vaivainen akka
kuivunut rutakko
ei edes sanoja joita kirjoittaa

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joo, joskus sitä osaa olla itselleen niin pirun kiukkuinen, kiukkuisempi kuin kellekään muulle.
Osaisipa olla yhtä armollinen ja anteeksiantavainen itselleen niin kuin muille.

Kiukkuisen illan jälkeen onneksi usein tulee parempi aamu.

Allyalias kirjoitti...

Joskus on ihan hyväkin kiukuta, ettei pääse sisu pakkautumaan :) Sitten se pieni järjen ääni alkaa jossain vaiheessa inkuttaa vastaan ja sanoa, että kyllä minustakin vielä johonkin on. Ja ne sanat kun uskoo, niin jo alkaa kirjoiteltavia sanoja purskahdella kiukkupussin ja itkupillin selän takaa.

Toivottavasti nyt on ilma raikas, kuin olisit pakkassäällä tuulettanut komeroita myöten :)

Anonyymi kirjoitti...

Kommentoin vaan, että hieno tuo ukkoskuva ja monet muutkin kuvat blogissasi.

Anonyymi kirjoitti...

Elaman kudelmaa! Olemme osa luontoa kaikkine saatyyppeineen...

Haavetar kirjoitti...

*halaus*

Salka kirjoitti...

Hyvin kuitenkin olit asiasi ilmaisut runossasi. Tunnelma imaisi mukkaan ja tuli sun puolesta paha olo. Toivottavasti olet päässyt jo parempaan jamaan.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos ajatuksista
susupetal, viisaasti pohdittu tuo asta armeliaisuudesta

allyalias, ei vielä tullut komeronpohjiin asti tuuletettua...

piivi, kiitos käynnistä ja ajatuksesta

paula, kudelmasta sanoisin että nyt on kyllä melkeinpä vyyhtiä, sotkuista sellaista...

haavetar, halauksesta huokuu hyvää

salka, hieman vielä muhii tuo matalapaine...mutta jospa tämä tästä..