en ole välinpitämätön
mutta liian väsynyt
olen käsittelemään
wtc-surua, ihmisen pahuutta, maailman surullisuutta
missä olit silloin kun tapahtui
missä olet nyt, huomenna, ylihuomenna
joka päivä liikaa katastrofeja
yksityisiä, kollektiivisia, monenlaisia
"Lapsoset ketterät kotihaasta
koivusta oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
Lauteilla saunan kotoisen taas
illalla kylpy maittaa....
Pehmyt on lapsista aina vihta,
äiti jos on vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
Jospahan säilyis äidin lapset
kylmältä maailmassa"...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Välillä on pakko ihan tietoisesti suunnata mieli iloisiin asioihin (tai ainakin vähemmän suruisiin). Yli voimien käyvä sureminen hajottaa, kyynistää, ja kyynisyys ei synnytä hyvää.
Niin on. Murheen keskiarvo on enemmän kuin ilon. Jostakin kummasta syystä. Siis iloitkaamme!
Lähetä kommentti