Runotorstain 17. haaste
tapahtumien muistot sylissäni
ohitan muutaman albumisivun
uskaltamatta nähdä murhetta,
täytekakun sisälle leivottua,
pian räjähtävää pommia
tunnemuistoja ei voi editoida
uskaltamatta ei synny tapahtumien muistoja
uskaltamatta ei synny elämää
eteenpäin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
"uskaltamatta nähdä murhetta", siinä on säe jonka joainen joutuu kohtaamaan ja päättämään uskaltaisiko siltikin. "uskaltamatta ei synnyt elämää", näin on.
"tapahtumien muistot sylissäni
ohitan muutaman albumisivun
uskaltamatta nähdä murhetta,"
Todella koskettava, suorastaan riipaiseva. Ja vaikka riipaisee niin tekee hyvää - kokemus on jaettu.
Valokuva-albumit ovat rohkeita ja vahvoja ihmisiä varten. Jokaisen muutoksen yhteydessä kuvat tekevät kipeää.
Vaikuttava runo.
Valokuvista puhkon silmät niiltä joita kerran rakastin. Se koskee.
"uskaltamatta nähdä murhetta". Olet uskaltanut, muuten tämä hieno runo ei olisi syntynyt.Kiitos!
tui: näin on, vie aikaa selviytyä, uskaltaa, tai paremminkin tunnetasolla tulla sinuiksi, hyväksyä... kiitos kommentista, rohkaisevasta
haavetar: kiitos!! jakaminen(kin) helpottaa, vie eteenpäin...eteenpäin on elävän mieli...
susupetal: "Valokuva-albumit ovat rohkeita ja vahvoja ihmisiä varten". Pysähdyttävä kommentti. Kiitos siitä!!
isopeikko: Kuulostaa raa'alta, jopa julmalta. Anteeksiantamus on olemassa. Elämä jatkuu. On jatkuttava. Koskee se. Ja paljon.
sikuri: Kiitos, tämä uloskirjoitus, "utskrivning" on osa prosessia matkalla tulevaan...
Lähetä kommentti