Runotorstain aiheena on Valo.
kätesi viesti sormilleni
sytyttää minut, aamuun asti
viipyilemme
illan viimeisessä valossa,
toisissamme
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogiarkisto
-
►
2010
(2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2009
(40)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2008
(137)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (22)
- ► helmikuuta (17)
- ► tammikuuta (25)
-
►
2007
(246)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (18)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (31)
- ► huhtikuuta (19)
- ► maaliskuuta (29)
- ► helmikuuta (27)
- ► tammikuuta (31)
-
▼
2006
(260)
- ► joulukuuta (28)
- ► marraskuuta (31)
-
▼
syyskuuta
(38)
- Kapi napi na
- Matka on alkanut
- Enemmän kuin ohutta yläpilveä
- Lapsi Bretagnessa
- Huutoja illassa
- Landella
- Aika vie
- Omenia, puolukoita
- Kirje, Runotorstain 18. haaste
- Muminaa
- Valitsin polun, vähemmän tallatun
- Eilen opittua
- Matkalle
- Kiinni elämässä
- Uskaltamatta
- Huomenna 14.9.
- Joet virtaavat
- Hedelmällinen passiflora
- Enter delete
- Liian väsynyt
- Rivienvälissä
- Int' så nuga
- The Best Loved Poems of JKO - In her own words
- Onnea
- Terveiset Elämältä
- Aamukuu
- Keltapuseroinen mies
- Joka aamu on armo uus
- Tästä tulee hyvä päivä, päätän.
- Die Wärme
- Seriously
- Vihreä, kukkiva maapallo
- Jääkaapin valo
- Erilainen Cee
- Googlismia
- Förran jag doftar höstens vind
- Maalta kaupunkiin
- Valoa yössä
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (29)
- ► huhtikuuta (32)
- ► maaliskuuta (8)
4 kommenttia:
Rakkaus sytyttää valon, niinhän se on.
Kaunis runo.
Kiitos susupetal. Eipä ole vahvempaa valoa kuin rakkaus.
Tosi kaunis rakkausruno! Lämmin ja herkkä.
Tack så mycket, matkalla och tui.
Lähetä kommentti