on vain anteeksiantoa, hyväksymistä
lohdutusta että olemme mitättömiä tähtiä avaruudessa
kaikkivoipa selittämätön läsnä kaiken aikaa
metsä puhuu minua auki
ihmisen rakentamaa muurahaiskekoa ei ole olemassa
metsä puhuu
valottomat tähdet kuuntelevat
perjantaina, lokakuuta 20, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hyvin universaaleja asioista kirjoitat runossasi. Monimerkityksellinen lause mm. tuo "Metsä puhuu minua auki."
Herää kysymyksiä: Tuuleeko metsässä? Kuunteleeko kulkija metsän ääniä, puhetta, hiljaisuus ja rauha avaavat kiristäviä arjen salpoja ja lukkoja...? Jne.
Syvää luotaavia lauseita kaiken kaikkiaan!
Korjaus edelliseen: universaaleja piti tietenkin olla universaaleista :)
Ilmaiset vahvoja tunteita. Oletkohan muutosprosessin keskellä. Tuon edellisen tekstisi tunnot jatkuvat ja vahvistuvat.
Kiitos leonoora ja isopeikko!
Just nyt huterakin ilmaisu tuntuu tärkeältä, tervehdyttävältä.
Lähetä kommentti