Muistiinmerkintöjä muutoksen johtamisesta

Tänään oli valmennusjaksoni "latauspäivässä" muun muassa pohdintaa muutoksen johtamisesta.

"Muutoksen johtaminen = muutoksen markkinointia".
"Mitä muutosta minun on johdettava: itsessäni? toisissa?"

Sisäinen todellisuus = kulttuuri ja maailmankuva.
Ulkoinen todellisuus, joka muuttuu koko ajan.
Muutoksen johtaminen on yhteisen tavoitteen varmistamista, kriisiytymisen estämistä.
Tarvitsemme "happea" ulkoapäin, koska sisäiset defenssit ja kulttuurin suodatin estävät meitä havaitsemasta asioita.

Mitä ovat defenssit?
- ylimyöntyväisyyttä, bullshit-höpötystä
- vanhasta kiinnipitämistä
- esimiehen syyllistämistä
- asioiden vähättelyä, teatraalista huumoria...
- tapahtumisen kieltämistä
- omista töistä kiinnipitämistä, epäoleelliseen keskittymistä...

Harvoin tiedämme mikä meille on parasta; suurimmat esteet muutoksen hyväksymiselle ovat oman pään sisällä...

Muutoksessa pahinta on odotuksen piina, pelko epämukavuusalueelle joutumisesta. Kaveri on virittänyt ritsan, lähteekö kivi, käpy, mikä tahansa, kohti minua. Sitä se on. Pahinta on pelko tuntemattomasta. Väistämisen sisäänrakennettu halu.

Pohdimme, miten johtaja kykenee kommunikoimaan välttämättömyyttä, pakkoa. Totesimme, että ei pakottamalla, ei kauhukuvilla, vaan vapauttamalla ihmiset tekemään, sitoutumaan. Olemalla esimerkkinä, perustelemalla... Oikea tunne, oikea määrä, oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Johtajan tehtävä on luoda otolliset olosuhteet; missä kehyksissä ihmisestä tulee paras esille?

Mahdottomalta tuntuva tehtävä pakottaa ihmiset yhteistyöhön, muutostavoitteen saavuttamiseen.

W.I.I.F.M => What's in it for me?
Manifestointi ja visualisointi. Fiilispohjalta.

Johtaja, itseni ja muiden, ei ole mitenkään kadehdittava otus.
Hän on paljon - toisinaan liiankin paljon vartija.

Eipä käy katteeks, sanos Rannilan poika kelvottomasta kattopellistä.