Omnia mea mecum porto

"Kaiken omani kannan mukanani"

No, sikäli tuo lainaus ei sovi tähän tarkoitukseen, koska kyse on työhuoneen muutosta ja suurin osa "roudattavista kamoista" ei ole omiani. Oli miten oli, muutto työhuoneesta toiseen on tervehdyttävä, puhdistava feng shui-kokemus.
Aluksi tilanne näytti ja tuntui toivottomalta. Mutta ei se sitä ollut. Huomasin, että tavaroista luopuminen on helpompaa kuin luopuminen siitä tilasta, joka on oleentunut kuin vanha villapaita, minulle sopivaksi, uudelleen ja uudelleen mukavaksi päällevedettäväksi.

Huoneessa, josta muutin, oli pöytä. Pöydälllä tietokone (mikä sana! kuulostaa vanhanaikaiselta mutta sopii minulle!), puhelin "madonnaluureineen", tulostin, rei'itin, laskukone (mikä sana, mutta sopii minulle), kirjahylly, kukkamaljakko; lasinen lieriö, sininen keraaminen vati, Hietsun kirppikseltä vanhalta tädiltä ostettu kaunis astia, täynnä käyntikortteja, klemmareita,, kumeja, kyniä, niitinpoistajia, saksia, mietelauseita, avaimenperiä, "allkindsofthings".

Hyllyssä kirjojen vieressä oli aivojumppakuutio ja pehmeä stressipallo - mainoskamaa yhteistyökumppaneilta vuosien takaa. Työkaverin lahjoittama itsetehty pöllö - viisaudesta ja oppimisesta muistuttamassa - kuten hän lahjan antaessaan sanoi.

Pöydän yläpuolella oli sininen kangastaulu, sellainen johon nuppineuloilla voit ripustaa muistilappuja, kuvia, ajatelmia, sarjakuvia... mitä nyt ihmiset siihen keksivät laittaa. Minulla siinä oli organisaatiokuvat kasvoineen ja ajatelma: "Siunattu se, joka ei päivällä ehdi eikä yöllä jaksa murehtia".

Oli myös kopio muutosprosessin tunnekäyrästä: shokki => muutoksen kieltäminen => lamaannus => uutta voimaa ja ideoita => päättäväisyyttä => usko omiin mahdollisuuksiin palautuu => ja lopuksi uusi asia omaksuttu.

Punaiset laatikot kulkivat omia reittejään. Keskiviikkoaamuna kuljin uutta reittiä. Tavarat olivat laatikoissa, purkajaansa odottamassa. Eilinen päivä oli tavaroiden paikalleen laittamista, ilon tuntemista siitä, että voit tuhota paljon menettämättä mitään. Silppuria tarvittiin, lukollista "tuhottavaa" laatikkoa. Mutta tilaa ja puhdasta tuli. Sunnuntain olin urakoimassa omia papereita, turhaan syntyneitä, muka tärkeitä. Ja nyt: valmiita tuhon tielle. Tuosta vaan. Helposti. Sen enempää murehtimatta kärräsin elettyä elämää kaatopaikalle.

Tänään on torstai. Olen tehnyt pitkän työpäivän. Murehtinut ja iloinnut. Virkistynyt (kin).

Omnia mea mecum porto.

Halusit tai et.